Venäjän armeijan kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheim ei ollut suomalaiselle suojeluskuntalaiselle tuttu vuonna 1918, kun tämä otti joukot komentoonsa.
Heti alusta alkaen Mannerheim ryhtyi luomaan voimakasta kuvaa itsestään. Sotahistorian dosentti Mikko Karjalainen on kirjassaan Ylipäällikön päiväkäskyt (Amanita 2015) analysoinut päiväkäskyjen sisältöä.
– On varmasti inhimillistä, että jokainen sotapäällikkö haluaa päiväkäskyillään antaa itsestään myönteisen kuvan. Jos katsotaan vuotta 1918, on selvää, että näiden päiväkäskyjen informaatio oli se keskeisin asia, jonka Mannerheim halusi joukoilleen tuoda esiin liittyen joukkojen organisointiin, joukkojen johtamiseen ja niin edelleen, sanoo Karjalainen.
On varmasti inhimillistä, että jokainen sotapäällikkö haluaa päiväkäskyillään antaa itsestään myönteisen kuvan.
Mikko Karjalainen, sotahistorian dosentti.
Päiväkäskyissä määrättiin joukkojen rakenteesta ja ryhmityksistä, kerrottiin ylennyksistä ja kaatuneista. Mutta heti alusta alkaen Mannerheim loi niissä myös henkeä suomalaisiin. Niistä pystyy jälkikäteen lukemaan ristiriidan, joka ylipäälliköllä ja senaatilla oli suhteessa saksalaisten osallistumiseen vuoden 1918 sotaan Suomessa.
Mannerheim olisi halunnut sotia vain suomalaisvoimin.
– Voidaan sanoa näin anakronisesti eli jälkeenpäin tulkiten, että tutkija näkee nämä ristiriidat hyvin paljon helpommin vuosikymmenten jälkeen, rivisuojeluskuntalainen ei varmastikaan lukenut Mannerheimin päiväkäskyä sillä tavoin vaan hän luki sen sisällön mitä niissä on, pohtii sotahistorioitsija Mikko Karjalainen.
Toisen maailmansodan uusi tilanne
Sotamarsalkka Mannerheim palasi ylipäälliköksi toisen maailmansodan alkaessa 1939. Tilanne oli aivan erilainen kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Mannerheim oli tunnettu ja talvisodan alkaessa tunnustettu johtaja.
– Kun talvisota syttyi, Mannerheim antoi ensimmäisen päiväkäskynsä, jonka retoriikka oli hyvinkin henkeä nostattavaa. Siinä korostettiin yhteistä taistelua hyökkäävää vihollista vastaan eli tämä puolustautumisen oikeutus oli päiväkäskyn sisällössä hyvin vahvasti esillä, kuvailee tuota aikaa Mikko Karjalainen.
Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. (Ote ylipäällikön päiväkäskystä 1.12.1939)
Toisen maailmansodan aikana Mannerheimin päiväkäskyt oli osoitettu myös kotirintamalle, sotateollisuuden työntekijöille, äideille ja monelle muulle taholle. Jopa Helsingin yliopistolle, jonka asemaa ylipäällikkö sotahistorioitsija Mikko Karjalaisen mukaan halusi korostaa.
– Ilman kotirintamaa varsinaiset taistelutoimet eivät olisi olleet mahdollisia, mutta sitten voidaan ehkä karrikoiden sanoa, että se oli tuon ajan sidosryhmäyhteistyötä. Kiitettiin yksittäisiä ulkomaalaisia vapaaehtoisia, annettiin erillinen päiväkäsky Helsingin yliopistolle sivistyksen tyyssijana.
Monet tekijät taustalla
Päiväkäskyjä oli kirjoittamassa lukuisa joukko päämajan komento-osastolla. Lopullisen version kirjoitti tai ainakin hyväksyi Mannerheim itse. Joskus luonnokset menivät kokonaan uusiksi. Kirjailija Olavi Paavolainen joutui päämajassa vuonna 1943 vaikeaan tehtävään.
– Hän sai kollegansa kanssa tehtäväksi muutaman tunnin kuluessa valmistella ensimmäisen luonnoksen päiväkäskyksi, joka käsittelisi vuoden 18 sodan juhlaa ja Paavolainen koki, että siinä sisäpoliittisessa tilanteessa vuonna -43 tehtävä oli neljän, kuuden tunnin kuluessa mahdoton toteuttaa, kertoo Karjalainen.
– Lopputulos on luettavissa tietysti valmiista päiväkäskystä, mutta Paavolaisen kädenjälkeä ei lopullisesta tekstistä ei juurikaan näkynyt, sillä komentoesikunnan päällikkö kenraali Tuompo oli muotoillut Paavolaisen luonnoksen täysin uuteen muotoon.
Olavi Paavolainen on arvioinut myös vuonna 1941 jatkosodan alussa annettua päiväkäskyä turhan mahtipontiseksi. Siinä puhutaan ristiretkestä ja pyhästä sodasta. Osa papistoa innostui ristiretkisodasta ehkä liikaakin.
– Tämä on varmasti hyvä esimerkki siitä, ettei me nykyajan näkökulmasta voida tulkita näitä omiin lähtökohtiimme perustuen, vaan meidän täytyy pyrkiä asettumaan sen ajan yhteiskuntaan ja siihen tilanteeseen, jossa Suomi oli. Sotahistorioitsija Mikko Karjalaisen mukaan retoriikka pitää tulkita aikaansa vasten, jolloin ristiretki on tulkittavissa eri tavoin kuin 2010-luvulla.
Miekantuppi-päiväkäskystä kiisteltiin heti
Ehkä kiistellyin päiväkäsky annettiin hieman edellisen jälkeen. Mannerheim viittasi siinä vuoden 1918 käskyynsä, missä lupasi vapauttaa Vienan ja Itä-Karjalan suomensukuiset heimot. Sitä ennen hän ei laittaisi miekkaansa tuppeen.
Jopa Mannerheim itse harmitteli siinä olevia sanamuotoja.
MIkko Karjalainen, sotahistorian dosentti
Heinäkuussa vuonna 1941 Mannerheim kirjoitti:
”Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä.”
– Jopa Mannerheim itse harmitteli siinä olevia sanamuotoja. Hänen mielestään kyseinen päiväkäsky ymmärrettiin ulkomaita myöten väärin. Hän otti muun muassa jatkosodan loppuvaiheessa esille sen, että hän ei suinkaan puhunut kyseisessä päiväkäskyssä Suur-Suomesta vaan suuresta Suomesta. Tätä voidaan pitää hiusten halkomisena, mutta se osoittaa sen, että Mannerheim itse ei ollut tyytyväinen sen päiväkäskyn muotoiluun, kertoo Karjalainen.
Päiväkäskyjä monelle miehelle
Tunnetuimpia päiväkäskyjä jaettiin satoja tuhansia. Vieläkin kirkkojen seinillä on nähtävissä vuonna 1942 Suomen äideille osoitettu käsky, jossa kiitettiin maan äitejä ja palkittiin heidät vapaudenristillä. Aloitteen siihen Mannerheim sai rintamavänrikiltä, joka kertoi äitien raskaasta taakasta sodan aikana.
– Kevään kuluessa, kun äitienpäivä lähestyi, Mannerheim tarttui tähän aiheeseen ja hyvin nopealla aikataululla vietiin läpi prosessi, jolla tosiaankin luovutettiin kaikille äideille yhteisesti tämä kunnianosoitus. Tämä on nähtävissä yhtenä osoituksena siitä, että eri kansanosat, jotka sotaponnistuksiin osallistuivat, Mannerheim halusi heitä kiittää, sanoo Karjalainen.
Jatkosodan loppuhetkillä, kesällä 1944 ylipäälliköllä oli huikea toive saada päiväkäsky joka rintamasotilaalle.
– Se ei tietenkään niissä olosuhteissa ollut millään tavoin mahdollista, nykyisellään se sähköisen tiedonvälityksen aikana ehkä olisi, toteaa sotahistorioitsija Mikko Karjalainen.
– Esimerkiksi talvisodan alkaessa päiväkäskyjen jakelu oli noin 2 500 kappaletta. Jos päiväkäsky oli salainen, jakelu oli salaisena vain 150 kappaletta noin suurin piirtein. Poikkeustapauksissa kuten esimerkiksi jouluna 1939 kun talvisota oli käynnissä, Tuomaan päivänä annetun jakelu oli yli 400 000 kappaletta.
Talvisodan päättyessä ylipäällikön päiväkäskyn jakelu oli puoli miljoonaa kappaletta.
Mitä päiväkäskyistä voi lukea?
Nykylukijalle päiväkäskyjen kieli ja sisältö vaikuttaa ensilukemalta vieraalta. Mikko Karjalaisen mukaan hän on kirjassaan yrittänyt helpottaa tekstien ymmärtämistä.
– Kirjassa on pyritty taustoittamaan nämä päiväkäskyt. Kirjoittamaan tavallaan auki, missä tilanteessa mikäkin päiväkäsky on syntynyt ja lukija voi hyvin asettautua jatkosodan ajan ihmisen asemaan, joka joko sanomalehdestä on lukenut kyseisen päiväkäskyn tuoreeltaan tai kuunnellut radiosta, kun päiväkäsky on radiossa luettu ääneen.
– Siinä mielessä tätä kautta pääsee lähelle niitä tuntemuksia, joita kuka tahansa suomalainen on tuolloin kokenut.