Musiikin fanittaminen on tunnusomainen osa 2000-luvun suomalaista mediakulttuuria, ja se kuuluu kaikenikäisille. Fanikulttuuria tutkineen Janne Poikolaisen mukaan fanius ei nykyään katso ikää eikä sukupuolta, mutta puoli vuosisataa sitten raportit "hupsuista" faneista keskittyivät tyttöihin.
– Esimerkiksi Paul Ankan konsertteja koskevassa uutisoinnissa puhuttiin "nilkkasukkatytöistä" ja poninhännistä, vaikka poikia oli aktiivisesti mukana. Siellä he seisoivat edessä, heti ensimmäisten tyttörivien takana, Poikolainen kuvailee.
Kun fanius käsitettiin tyttöjen käytöksenä, samalla fanikulttuurin paheksunta kohdistui pitkälti tyttöihin. Heidät nähtiin huvittavina, hysteerisinä ja seksuaalisesti aktiivisinakin naisina, mikä rikkoi tuon aikakauden normeja tyttöydestä.