Koiran kopin ympärille rakennetusta aitauksesta kuuluu pieniä kutsuhuutoja. Ääntä pitää reilun kuukauden ikäinen kauriin vasa Minja.
Minja pelasti itsensä varmalta kuolemalta ääntelyn avulla. Satakunnassa ihmeteltiin metsästä kuuluvaa erikoista ääntä ja tähyiltiin puiden oksille. Äänen lähdettä ei löytynyt puun oksalta, vaan puun juurelta. Siellä oli muutaman päivän ikäinen kauriin vasa.
Ei tiedetä, miksi emo hylkäsi vasan. Emo on myös voinut jäädä auton alle.
Minja-vasa päätyi Sastamalaan Marija Walldenin hoitoon.
– Minja on kasvanut kuukaudessa kaksinkertaiseksi. Se on jo iso ja reipas tyttö, Wallden kertoo.
Eläin on pikkuhiljaa siirtymässä kiinteään ravintoon, mutta tuttipullosta saatava maito maistuu yhä. Kun vasalle tarjoaa pulloa, se tyhjenee hetkessä.
Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä omalla kustannuksella
Marija Wallden on hoitanut luonnonvaraisia eläimiä koko ikänsä. Tällä hetkellä hän toimii Suomen Eläinsojeluyhdystysten liiton vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana.
Wallden on saanut oppinsa pääosin kokemuksen kautta ja tekemällä yhteistyötä muiden osaajien kanssa.
Hän hoitaa monenlaisia eläimiä. Pienin on ollut orpo pohjanlepakon poikanen, ja suurin orvoksi jäänyt peuran vasa.
Talvet ovat olleet rankkoja siileille, joten jokainen yksilö on tärkeä.
Marija Wallden
Alkukesä on tänäkin vuonna ollut kiireistä aikaa. Hoitoa ovat tarvinneet lukuisat oravat, siilit rusakot ja linnut.
Hoitoon tulee sekä orpoja että loukkaantuneita eläimiä. Talvet ovat rankkoja erityisesti siileille. Välillä hoitoon tulee yksittäisiä siilin poikasia ja välillä koko pentue, joiden emo on jäänyt auton alle. Tervapääskykausi on jo alkanut, ja hoitoa tarvitsevia lintuja tulee mitä todennäköisemmin lisää.
Laki velvoittaa auttamaan
Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen on monelle vierasta, mutta jokaisella on velvollisuus auttaa hätään joutunutta luontokappaletta.
– Laki velvoittaa auttamaan, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää yrittää hoitaa niitä, Wallden sanoo.
Yhtään turhaa soittoa ei ole olemassa.
Marija Wallden
Wallden on kiitollinen siitä, että ihmiset tekevät havaintoja luonnossa ja ottavat tarvittaessa häneen yhteyttä.
– Monesti asiaa selvitellään puhelimessa ja päätetään yhdessä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään. Usein käyn hakemassa eläimen luokseni, mutta joitain yksilöitä voidaan auttaa jopa pelkällä ruokinnalla.
Walldenin puhelin soi päivittäin. Kaikkein eniten otetaan yhteyttä viikonloppuna.
– Yhtään turhaa soittoa ei ole, hän sanoo.
Luonnoneläinten auttaminen jakaa ihmisten mielipiteitä. Toisten mukaan niitä ei kuulu hoitaa, vaan ne pitää jättää luonnon huolehdittavaksi.
– Yli 90 prosenttia luonnonvaraisten eläinten hädästä on ihmisen aiheuttamaa, joten minä maksan velkaa takaisin. Esimerkiksi liikenne, rakentaminen, metsästys, maatalous ja kalastus aiheuttavat eläimille ongelmia, Wallden sanoo.
Luonnonvaraisten eläinten hoitajia vähän
Luonnonvaraisten eläinten hoitajia on Suomessa vielä vähän. Korkeasaari, Turun eläinhoitola ja muutamat lintuhoitolat ottavat vastaan hädänalaisia eläimiä, mutta muuten työ on vapaaehtoisten varassa.
Vapaaehtoinen ja korvaukseton työ vaatii varusteita ja erilaista ruokaa hoitoon tulleille eläimille. Harrastus vie ajan lisäksi myös rahaa.
– Olen tehnyt tätä kauan, joten varusteita on kertynyt. Mutta esimerkiksi tällä hetkellä eläinsuojelutyöhön varustettu pakettiautoni on rikki, Wallden kertoo.
Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen vaatii yhteistyötä viranomaisten kanssa.
– Poliisin ei välttämättä tarvitse juosta joka sorsan perässä, koska minä voin tehdä sen. Mutta jos hirvi on eksynyt moottoritien aitojen väliin, minä en voi pysäyttää liikennettä, joten tilanteeseen tarvitaan myös poliisi, Wallden kuvailee.
Luonnonvaraiset eläimet saavat vapaaehtoisten luona hoitoa tarvitsemansa ajan. Kun eläin kuntoutuu, se päästetään yleensä vapauteen siellä, mistä se on otettu kiinni.
Minja totuttelee ihmisiin
Marija Wallden tarkkailee jutustelumme lomassa pientä Minjaa. Se on rauhoittunut aitauksessaan, vaikka vierailumme sen reviirillä sai vasan hermostumaan.
Eläinten kanssa täytyy olla rauhallinen ja luotettava.
Marija Wallden
– Eläinten kanssa täytyy olla rauhallinen ja luotettava. Aluksi laitoin aina samat vaatteet päälle, kun menin Minjan luokse, jotta olin sille tuttu näky, Wallden kertoo.
Minja on jo vetäytynyt omalle nukkumapaikalleen ja kerää voimia kasvaakseen.
– On selvää, että saaliseläin stressaantuu vieraista. Mutta Minja saa nyt totutella siihen, että sitä katsotaan päin ja sen näköpiiriin tulee paljon ihmisiä.
Minjan pitää harjoitella sosiaalisia tilanteita, sillä aikanaan Minja päätyy Ähtärin eläinpuistoon. Siellä riittää ihmisiä, ja onneksi myös lajitovereita.