Maailman kenties tunnetuimman maalauksen, Leonardo da Vincin Mona Lisan salaperäinen hymy on askarruttanut taiteenharrastajia jo vuosisatojen ajan.
Englantilaisen Sheffield Hallam Universityn psykologian laitoksen tutkijat Alessandro Soranzo ja Michelle Newberry uskovat nyt selvittäneensä Leonardon käyttämän maalaustekniikan saloja. Tutkimus on julkaistu äskettäin Vision Research -lehdessä ja siitä uutisoi muun muassa UPI.com.
Soranzon ja Newberryn mukaan Mona Lisan hymy ei syntynyt sattumalta, vaan sen "koodi" oli nähtävissä jo Leonardon varhaisemmassa työssäLa Bella Principessassa, jonka hän maalasi 1400-luvun lopulla.
La Bella Principessan on vasta tällä vuosikymmenellä osoitettu olevan melkoisella varmuudella Leonardon maalaama. Mallina uskotaan olleen Bianca Sforza, Milanon ruhtinaan Ludovico Sforzan 13-vuotias tytär.
Mona Lisan hymyn on todettu vaihtelevan katsomiskulmasta riippuen. Jos katsoja keskittyy _Mona Lisan _suuhun, on hymy hillitty, lähes huomaamaton. Kun näkymää laajentaa kasvojen ulompiin osiin ja hiuksiin, näyttäisi hymy laajenevan.
On sanottu, että da Vinci on maalannut onnellisen Mona Lisan surullisen Mona Lisan päälle.
Sama tekniikka on käytössä myös La Bella Principessassa. Suuhun katsottaessa näyttäisivät suupielet kääntyvän alaspäin, mutta kun katse laajenee, luovat huulet ylöspäin kääntyvän hymyn, arvioivat Soranzo ja Newberry.
Tutkijoiden vertaamassa saman aikakauden toisen taiteilijan työssä tätä tekniikkaa ei käytetty. Tämä todistaa heidän mukaansa, ettei kyse ollut sattumasta, vaan Leonardon tietoisesti käyttämästä tekniikasta.
Sheffield Hallam Universityn tutkimuksesta lisää täällä.