Rakennustutkija Sini Saarilahti ja arkeologi Merja Muilu rantautuivat eilen iltapäivällä laituriin saaritutkimuksen tuloksien kanssa. Kesän aikana asiantuntijat kartoittivat Päijänteen vaikeakulkuisia saaria. Nyt on aineiston jäsentämisen vuoro.
– Jos vielä jotain uutta ilmenee, niin lähdemme uudelleen kenttätyöhön. Meillä on hirveän paljon aineistoa, jota käymme läpi seuraavaksi. Tuloksien avulla voimme hahmottaa paremmin keskisuomalaista identiteettiä, kertoo rakennustutkija Sini Saarilahti.
Varhaisimmat merkit huvilaelämästä löytyi Luhangasta 1900-luvun alusta.
Sini Saarilahti, rakennustutkija
Selvitystyötä tehtiin Kuhmoisten, Luhangan ja Korpilahden Kärkistensalmessa. Alueiden erot yllättivät rakennustutkijan.
– Saariasutuksen osalta näistä alueista ei tiedetä vielä paljon mitään. Aloitimme kierroksen Kuhmoisista, ja huomasimme, että siellä rakentaminen on ollut erittäin rikasta ja jopa taiteellista, Saarilahti jatkaa.
Maataloutta ja huvilaelämää
Maatalous juontaa juurensa Kuhmoisten saarissa 1700-luvulle. Maatalous oli saarissa yleistä suuremmissa saarissa.
– On harvinaista, että saarissa on säilynyt eheinä yli sata vuotta vanhoja maatilakokonaisuuksia, vaikka vakituinen asuin- ja viljelytoiminta niissä on loppunut jo vuosikymmeniä sitten.
Sen sijaan Luhangassa ja Korpilahdella maatilarakentamista oli havaittavissa saarissa vain vähän. Sen sijaan Luhangasta löydettiin varhaisimmat merkit vapaa-ajan asumisesta.
– Varhaisimmat merkit huvilaelämästä löytyi Luhangasta 1900-luvun alusta. Lahden ensimmäinen kaupunginlääkäri rakennutti sinne loma-asuntonsa, Saarilahti kertoo.
Kuhmoisissa ja Korpilahdella huvilaelämään päästiin kiinni vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
– Huviloiden rakentaminen on ollut paljon kiinni esimerkiksi maanomistajista. Kesäasuntojen rakentaminen yleistyi Keski-Suomessa vasta sotien jälkeen, rakennustutkija Sini Saarilahti toteaa.