Oulun yliopistossa perjantaina väitellyt kasvatustieteen maisteri Anna-Kaisa Pudas perehtyi väitöstutkimuksessaan globaalikasvatuksen tilaan perusopetuksessa. Tavoitteena oli myös löytää käytännön ratkaisuja sen toteuttamisessa oleviin ongelmiin.
Pudas lähestyy globaalikasvatusta kasvatusfilosofiana, jonka ytimessä ovat ihmisoikeudet, yhtäläinen ihmisarvo sekä laaja ymmärrys siitä, mitä tieto ja totuus on.
Globaalikasvatusta on yritetty tuoda perusopetukseen erilaisten ohjelmien kautta yli kymmenen vuoden ajan, mutta kansalliseen opetussuunnitelmaan se ei kuulu.
– Globaalikasvatus täytyy ehdottomasti saada opetussuunnitelmaan, jotta se olisi osa koulutyötämme. Ilman sitä sen on hyvin vaikea jalkautua kouluihin, Pudas sanoo.
Kouluissa suhtaudutaan globaalikasvatukseen myönteisesti
Pudas tutki globaalikasvatuksen tilannetta Suomessa muun muassa perehtymällä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin sekä opetusministeriön Kansainvälisyyskasvatus 2010 –ohjelmaan.
Lisäksi hän keräsi tietoa perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta, opettajilta ja oppilailta sekä perusopetuksessa käytettävien oppikirjojen valmistajilta.
Pudaksen mukaan opettajat pitävät globaalikasvatusta tärkeänä ja kiinnostavana asiana, mutta koska sen opettaminen ei ole pakollista, siihen ei ole panostettu. Koko termiä pidetään kouluissa myös epäselvänä.
Tavoitteena oman näkökulman laajentaminen
Globaalikasvatuksesta olisi kuitenkin Pudaksen mukaan laajamittaista hyötyä ja se voisi parhaimmillaan auttaa avartamaan omaa maailmankuvaa.
– On olemassa paljon eettisiä ja moraalisia ongelmia, joita on hyvä katsella vähän muistakin näkökulmista kuin tällaisen niin sanotun monokulttuurin näkökulmasta, Pudas muistuttaa.
On olemassa paljon eettisiä ja moraalisia ongelmia, joita on hyvä katsella vähän muistakin näkökulmista kuin tällaisen niin sanotun monokulttuurin näkökulmasta.
Anna-Kaisa Pudas
Pudas uskoo, että globaalikasvatus voisi auttaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia lapsia kiinnittymään paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan.
– Uskon, että sen avulla myös he voisivat tuntea olevansa osa tätä yhteiskuntaa eivätkä joutua ajattelemaan olevansa vain joku ylimääräinen, jota täytyy jotenkin muuttaa, jotta hänestä tulisi suomalainen.
– Se ei tarkoita sitä, että suomalaisuuden pitäisi muuttua, vaan että myös valtaväestö voisi pysähtyä miettimään sitä, onko meidän tapamme ainoa tapa ajatella asioista, Pudas sanoo.
Hän myös muistuttaa, ettei kansainvälisyyskasvatus ole mikään uusi asia Suomessakaan, vaan se sisällytettiin perusopetukseen jo 1970-luvun alkupuolella.
Globaalikasvatus voisi viedä Suomea suvaitsevaisempaan suuntaan
Pudaksen mukaan viime viikkoina julkisuudessa käydyssä rasismikeskustelussa olisi syytä muistaa myös globaalikasvatuksen ytimessä oleva yhdenvertaisuuden periaate, joka koskee kaikkia ihmisiä.
Nyt meillä olisi ainakin teoriassa mahdollisuus tarttua siihen, ettei ongelmia tulisikaan. Vielä ei ole liian myöhäistä.
Anna-Kaisa Pudas
– Erilaisia näkökulmia on hyvä tuoda esille, mutta sitä ei pidä tehdä niin, että ketään loukataan tai väheksytään, painetaan alas tai nostetaan jalustalle.
Pudas on työskennellyt Thaimaassa 16 vuotta opettajana ja rehtorina. Sotilasjuntan alla elävästä maasta katsottuna Suomi näyttää globaalikasvatukselle otolliselta paikalta.
– Valtakunnallisesti Suomen kouluissa on hyvin vähän muualta tulleita oppilaita ja jos Suomea verrataan muihin Euroopan maihin, ehkä juuri sen vuoksi näitä asioita ei ole tarvinnut meillä vielä miettiä eikä suuria ongelmia ole ollut.
– Nyt meillä olisi ainakin teoriassa mahdollisuus tarttua siihen, ettei ongelmia tulisikaan. Vielä ei ole liian myöhäistä, Pudas sanoo.