Moni kävisi hyvässä ruokaravintolassa useammin, mutta hinta, laatu tai tarjonta eivät kohtaa. Tämä kävi ilmi keskustelusta, joka kävi vilkkaana Ylen verkkosivuilla.
Ravintolassakäynnin suurimmiksi esteiksi keskustelijat mainitsivat rahan puutteen ja ravintolaruuan heikon tason. Moni on pettynyt kalliisiin annoksiin, jotka ovat paljastuneet pakasteiksi ja puolivalmisteiksi. Myös gourmet-annosten pieni koko on houkuttanut kurvaamaan ravintolaillan jälkeen grillin kautta kotiin.
Kaikki on kallista köyhälle ja saidalle. Ehkäpä jopa kalliimpaa sille nuukalle.
Ravintoloitsija Pekka Salmela omistaa Tampereella kolme suosittua ravintolaa. Niillä kaikilla on vankka suosio asiakkaiden keskuudessa. Salmelan mukaan uusi ravintola on helppo perustaa, mutta suosion ylläpitäminen vaatii kovaa työtä.
– Emme juokse trendien perässä, vaan uskomme siihen, mitä teemme. Innostus ja kiinnostus omaan tekemiseen näkyy asiakkaalle saakka, Salmela sanoo.
Salmelan mukaan häntä kauhistuttavat ravintoloiden leikkinurkkaukset, jonne lapset sysätään leikkimään. Hän sanoo, että ravintolakulttuuri opitaan lapsena, eikä sitä opita leikkinurkkauksesta käsin.
– Lasten on hyvä olla siellä, missä aikuisetkin ovat. He istuvat pöydässä, osallistuvat keskusteluihin ja nauttivat ruokailusta.
Ulkomailta parempia kokemuksia kuin Suomesta
Suomalaista ravintolakulttuuria verrattiin myös ulkomailla saatuihin kokemuksiin, eikä vaaka kallistunut kotimaisten kokemusten puolelle. Moni koki, että ulkomailla ravintolassa käynti oli helppo ottaa osaksi omaa arkea, kun hintataso oli huokeampi, palvelu parempaa ja ruuan laatukin miellytti.
Käyn vaimon ja lasten kanssa lähes viikottain ulkona syömässä, viikonloppuisin joskus parikin kertaa. Laatu on hyvää, asiakaspalvelu useimmiten moitteetonta. Lapset ovat joka ravintolaan tervetulleita. Viikonloppuisin otamme usein koiramme mukaan, henkilökunta tuo aina vesikupin pyytämättä, ja koiralle on aina paikka pöydän vieressä (tai sen alla). Ai niin, tämä tietysti toimii vain Saksassa, jossa nykyään asumme.
Myös alan ammattilaiset hakevat ruokaelämyksiä ulkomailta. Moni ravintola-alan opiskelija haluaa lähteä Helsinkiin harjoitteluun, mutta Pekka Salmela neuvoo lähtemään vieläkin kauemmas.
– Sanon aina kaikille harjoittelijoille, että menkää ulkomaille. Helsinkiin pääsee aina, mutta ulkomailta saatava oppi on korvaamatonta.
Erilaisen työ- ja ruokakulttuurin näkeminen hyödyttää myös suomalaisen ravintolakulttuurin kehittymistä. Salmela on itsekin hakenut oppinsa ulkomailta.
Ravintolan pitää tarjota kotikeittiötä enemmän
Suurin osa keskustelijoista on pettynyt ravintolaruuan laatuun. Pakasteiden ja puolivalmisteiden käyttö tunnistetaan. Lämmitetystä eineksestä ei haluta maksaa, koska saman annoksen voi tehdä kotonakin.
Pekka Salmela sanoo, että ruuan raaka-aineiden pitäisi olla ravintolan tärkein osa, jonka ammattitaito paketoi kokonaisuudeksi. Hänen ravintoloissaan asiakas ostaa rahallaan ammattitaitoa ja vaivaanäköä, jolla tehdään asiakkaalle elämys.
– Jos ihminen voi tehdä itse saman ruuan paremmin, ei ravintolan kannata silloin tehdä mitään, Salmela sanoo.
Keskustelussa nostettiin esiin erityisesti ketjuravintoloiden ruuan laatu.
Liian moni ravintola hakee puolivalmisteet tukusta, ja kokki vain lämmittää kylmätuotteen. Monessa "ravintolassa" hampurilaisannos on tukusta tuotu sämpylä välissään tukusta löytyvät pihvi, salaatti, valmiskastike ja vieressä pakastealtaan ranskalaiset ja vihannekset. Samoin pihviannosten osat löytyvät suoraan tukun hyllystä. Hyvä, jos edes pihvi on ravintolassa paistettu.
Salmela kuitenkin sanoo, että jokaiselle ravintolalle löytyy kuitenkin käyttäjänsä. Hän kehottaakin asiakasta suuntaamaan toiseen ravintolaan, jos annoksen laatu ei miellytä.
Hyvää ruokaa saa myös kotoa kun vaan vähän jaksaa opetella kokkaamaan. Se on myös tavallisten ravintoloiden ongelma, että kotona tekemällä saa parempaa ruokaa. Eineksiä osaa lämmittää kuka tahansa.
Tiukassa oleva raha pakottaa kehittämään liike-ideaa
Keskustelussa nousi esiin se, että lapsiperheet joutuvat kustannussyistä valitsemaan kyllästymiseen saakka ravintolakseen pikaruokapaikan. Muualla kyllä käytäisiin, ellei se lohkaisisi perheen viikkobudjettiin niin isoa lovea.
Missä viisihenkinen perhe syö alle päivän palkalla! Kyllä sillä rahalla syö kotona puoli kuuta. Ravintolahinnat eivät perustu ruokaan, vaan ihan muihin palveluihin.
Monet keskustelijat olivat sitä mieltä, että ravintolassa käymiseen menee perheen viikkobudjetista kohtuuttoman paljon rahaa. Ravintoloitsija Pekka Salmela sanoo, että eniten rahaa menee keittiöön ja tekniikkaan, eli siihen, mitä asiakas ei näe.
– Jo ravintolan perustamiskustannukset ovat korkeat. Ilmastointi ja koko keittiölaitteisto maksaa. Esimerkiksi Ravintolatasoinen uuni maksaa 10 000 euroa. Lisäksi kylmälaitteisto maksaa tuhansia euroja. Suomessa työ ja raaka-aineet ovat kalliita, Salmela sanoo.
Minun mielestäni ruuan hinta ravintoloissa ei ole ollenkaan liian korkea. Päin vastoin usein hämmästyttää, että saa valmista eteen kannettuna niin kohtuulliseen hintaan. Ja oman valinnan mukaan tilattuna, viihtyisässä ympäristössä. Ei tarvitse kuin istua pöytään ja nauttia ruuasta.
Ravintolaruoan hinta estää tehokkaasti ravintolassa syömisen ja juomisen. Jos nelihenkisen perheen yhden aterian lasku on 80 - 100 € illalla jossakin muussa kuin McD-ravintolassa, ei kiinnosta. Joskus, ehkä, mutta ei missään nimessä edes kuukausittain.
Ravintoloitsija Pekka Salmela sanoo, että taloudellisesti tiukka aika tekee hyvää ravintoloillekin. Kuivuvat asiakasvirrat pakottavat ravintoloita terästämään omaa toimintaansa.
– Taloudellinen tilanne pakottaa miettimään omaa toimintaa ja tapaa tehdä. Ei voi mennä sen mukaan, miten on ennen tehty.