Rajkumar Sabanadesa on elänyt elämästään yli puolet Suomessa. Hän saapui Suomeen lähes 22 vuotta sitten. Kotoutuminen on onnistunut siinä määrin, että paitsi suomalaisena, hän pitää itseään myös tamperelaisena. Tamperelaisuus on tarttunut mieheen siihen malliin, että Turun ja Tampereen viha-rakkaussuhdekin on käynyt varsin selväksi.
–Turussa on kiva käydä, mutta en minä Tampereelta mihinkään lähtisi, Rajkumar nauraa.
Välietapista tulikin koti
Suomen piti olla Sabanadesalle ainoastaan välietappi matkalla Kanadaan. Turvapaikanhakuprosessi oli kuitenkin niin pitkä, että nuori mies huomasikin asettuneensa Suomeen. Jo vastaanottokeskuksessa asuessaan Rajkumar suoritti ensimmäisen ammatillisen tutkintonsa. Tämän jälkeen vuorossa olivat opinnot ammattikorkeakoulussa ja jo opiskeluiden aikana työelämä tuli miehelle tutuksi.
Sellaista elämää en suosittele kenellekään, mutta jos kotimaassa on pelko ja hätä omasta hengestä, on sieltä pakko lähteä, vaikka ei tahtoisikaan.
Rajkumar Sabanadesa
–Työtä olen tehnyt laidasta laitaan. Olen työskennellyt monessa eri yrityksessä ja yhteisössä niin yksityisillä kuin julkisilla aloillakin, Sabanadesa kertoo.
Tämän hetken työt pyörivät valmennuksen ympärillä. Kyse ei ole urheilusta vaan Rajkumar sparrattavina ovat yritysten ylin johto ja erilaiset työyhteisöt.
Urallaan etenemisen syyksi Sabanadesa uskoo kovan työn ja yrittämisen. Kyseessä ei hänen mielestään ole mikään pakolaisen tuhkimotarina vaan menestys on palkinto kovasta työstä.
Turvapaikanhakijoista on keskusteltu aina
Keskustelu turvapaikanhakijoista ja heidän määristään on saanut lisää pontta Välimeren ja eteläisen Euroopan pakolaistulvista. Rajkumar Sabanadesan mielestä keskustelussa ei ole mitään järin uutta. Sitä on käyty koko hänen Suomessa asumisensa ajan.
Sabanadesa tuntee vastaanottokeskuksista käydyn keskustelun monelta eri kantilta. Hän on asunut vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijana.
–Aina niistä on keskusteltu kriittiseen sävyynkin. Keskusteluissa on parinkymmenen vuoden aikana ollut vain jotain vivahde-eroja riippuen siitä, kuka kulloinkin puhuu, Sabanadesa pohtii.
Ongelma on Välimerellä, ei Suomessa
Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen on Sabanadesan mielestä enemmän haaste kuin ongelma. Hän uskoo, että Suomi pystyy hoitamaan lisääntyneen turvapaikanhakijoiden määrän mallikkaasti.
Suomalaisten tulisi muistaa, että turvanpaikanhakijat ovat ennen kaikkea hädänalaisia ihmisiä. Muutaman tuhannen ihmisen saapuminen Suomeen ei ole Rajkumarin mielestä ongelma vaan suurin ongelma ja hätä on ihmisillä Välimerellä.
Puhetta laittomista turvapaikanhakijoista ja pakolaisista hän pitää outona. Koko turvapaikkakäsite lähtee siitä, että ihmiset pelkäävät oman henkensä puolesta ja he lähtevät maastaan pakoon etsimään turvaa. Turvapaikkaa voi hädässä hakea ilman papereita ja kolmannesta maasta, mutta Sabanadesa korostaa tästä eteenpäin viranomaisten vastuuta ihmisiä koskevista päätöksistä. Poliittisten irtopisteiden keruuta asiattomilla lausunnoilla hän ei sen sijaan ymmärrä.
Rajkumar pakeni sotaa
Rajkumar Sabanadesa luonnehtii itseään eräänlaiseksi venepakolaiseksi, sillä hänen viimeinen reittinsä Suomeen kulki Viron kautta laivalla. Matka pakolaiseksi oli kulkenut sitä ennen lentämällä Sri Lankasta Venäjälle.
Syy kotimaasta lähtöön Sabanadesalla oli Sri Lankassa käyty sisällissota. Maan pohjoisosassa elävät tamilit sotivat aluksi Sri Lankan joukkoja vastaan, ja myöhemmässä vaiheessa sotaa käytiin intialaisten kanssa.
Nuori poika koki olevansa mies konsanaan sotilaiden sotisopassa, vaikka olikin pelkkä lapsi. Peli sodassa alkoi kuumentua niin paljon, että Rajkumar ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin puhaltaa peli poikki ja paeta turvallisempiin oloihin.
Vastaanottokeskuksissa asuu epävarmuus
Asuminen ja eläminen vastaanottokeskuksessa ei Sabanadesan mukaan ole ruusuilla tanssimista. Elämä siellä on päätösten odottamista ja jatkuvassa epävarmuudessa elämistä, koska koskaan ei voinut tietää mitä huomenna tapahtuu.
Omaa päätöstä odottaessaan Rajkumarille ei ollut tavatonta, että kaveri, jonka kanssa pelattiin yhdessä korttia ja juotiin teetä, haettiin viranomaisten huostaan ja muutaman päivän sisällä hänet oli jo lähetetty pois Suomesta.
– Sellaista elämää en suosittele kenellekään, mutta jos kotimaassa on pelko ja hätä omasta hengestään, on sieltä pakko lähteä, vaikka ei tahtoisikaan, Sabanadesa pohtii.
Poliittinen kieli on koventunut
Kotouttamismenetelmät ovat Suomessa kehittyneet vuosi vuodelta. Suomessa ei ollut juuri minkäänlaista maahanmuuttopolitiikkaa, ja turvapaikanhakijoita koskeva lainsäädäntö on varsin tuore.
Nykyinen maahanmuuttajien kotouttaminen on parantunut rutkasti esimerkiksi Chilen ja Vietnamin pakolaisen ajoista. Asioiden parantumisesta huolimatta Sabanadesa pitää outona suomalaisten poliitikkojen nykyistä puhekulttuuria. Esimerkiksi hän ottaa puheen laittomista turvapaikanhakijoista.
– Laitonhan tarkoittaa, että ihminen on rikollinen. Kuka sitten tahtoisi omalle paikkakunnalleen vastaanottokeskuksen, joissa on rikollisia?
Tälläisten lauseiden ilmaan heittäminen on Sabanadesan mielestään täysin vastuutonta.
Suomalaisuus tarttui – hyvässä ja pahassa
Suomi tulee olemaan monikulttuurinen menestyvä maa, jossa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä.
Rajkumar Sabanadesa
Yli 20 vuoden aikana suomalaisuus on tarttunut Rajkumariin monella tavalla. Hänen puheen partensa on varsin tamperelainen, ja ulkomailla käydessään hän huomaa käyttäytymisessään hyvin suomalaisia piirteitä. Myös hänen ulkomaalaiset ystävänsä sanovat, että Rajkumarin mentaliteetti ja käyttäytyminen ovat varsin suomalaista.
Rajkumar osaa myös nauraa omalle suomalaisuudelleen. Aiemmin hän ihmetteli esimerkiksi suomalaisten bussikäyttäytymistä, jossa jokainen istuu yksin omalla penkillään ja varmemmaksi vakuudeksi saattaa istahtaa käytävän puoleiselle istuimelle, ettei kukaan vaan vahingossa istahda viereen.
Jokin aika sitten Lontoossa käydessään hän huomasi itsessään saman piirteen. Eräs rouva oli pyytänyt Rajkumaria siirtymään istumaan ikkunan viereen, vaikka bussissa oli muitakin vapaita penkkejä.
– Kyllä se silloin otti päähän, Rajkumar nauraa suomalaisuuttaan.
Suomi menestyy monikulttuurisuudella
Rajkumar Sabanadesa uskoo, että suomalaiset osaavat ja oppivat monikulttuurisuutta koko ajan. Esimerkiksi hän ottaa nuoret ihmiset, jotka ovat entistä enemmän kansainvälisiä, matkustelevat paljon sekä käyvät opiskelemassa muissa maissa.
Teknologian ja globalisaation myötä Suomi ei ole suljettu maa, vaikka jotkut tahot tahtoisivatkin Suomen olevan suljetumpi ja pysyvän erossa muista sivilisaatioista ja yhteiskunnista. Heidän osaltaan peli on Sabanadesan mielestä menetetty.
– Suomi tulee olemaan monikulttuurinen menestyvä maa, jossa tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, Sabanadesa uskoo.