Näyttelijä ja valokuvaaja Laura Malmivaara muutti yläasteikäisenä perheensä mukana Kajaanista Etelä-Suomeen. Pienessä kaupungissa vietetyt lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat tulleet merkityksellisemmiksi sitä mukaa, mitä enemmän ikää on kertynyt mittariin.
– Kajaanin kokoinen pieni kaupunki on tehnyt lapsuudesta rauhallisen ja jotenkin omalla tavallaan luovan. Vaikka olen päätynyt näyttelijäksi, en hirveästi käynyt lapsena teatterissa. Loppujen lopuksi suurin merkitys on sillä, että oli tilaa ja aikaa olla lapsi. Kajaanilla on sen takia merkitystä, että siellä puitteet olivat niin vapaat.
Malmivaaran ystäväpiiriin ja kollegoihin lukeutuu sekä heitä, jotka ovat eläneet kulttuuriperheessä että heitä, jotka tulevat tavallisesta duunariperheestä. Näyttelijä ei näe perhetaustalla olevan merkitystä näyttelijänä menestymisen suhteen.
– Molemmat tiet ovat mahdollisia. Ajattelen, että enemmän on merkitystä sillä, saako lapsena itseluottamusta, saako tunteen siitä, että uskaltaa elää oman näköistä elämää. Luulen, että perheen vaikutus on olennaisempi sen suhteen, minkälaiset eväät saa itsensä ilmaisemiseen.
– Koen, että perheeni on ollut yhtä luova kuin mikä tahansa taiteilijaperhe, vaikka isäni on ekonomi ja äitini hammashoitaja.
Pienestä kaupungista ja tavallisesta perheestä voi siis Malmivaaran mukaan ponnistaa ehdottomasti ihan mihin vain.
– Kyllä tärkeitä kokemuksia voi saada pienessäkin kaupungissa, kun on avoin tilaisuuksille.
Mielenmaisemana karu kainuulainen luonto
Omien juurien löytämiseen kuluu aikaa. Laura Malmivaara muistaa kirjoittaneensa yläasteikäisenä aineen juuristaan.
Loppujen lopuksi suurin merkitys on sillä, että oli tilaa ja aikaa olla lapsi.
Laura Malmivaara
– Se sana jäi mieleeni. Meillä kaikilla on juuret, me tulemme jostain ja sillä on merkitystä. Omat kainuulaiset juureni ovat muodostuneet aika romanttiseksi ja eldoradomaiseksi kuvaksi lapsuuden idyllistä.
– En edes tiedä, kuinka totta ne ovat. Luulen, että muistoihini sekoittuu jo kaikenlaista, Malmivaara naurahtaa.
Hänen mielenmaisemaansa kuuluvat karu kainuulainen luonto, metsäjäkälät, kanervat ja avara tila.
– En tule meren rannalta, enkä suurkaupungista. Rauhoitun kun saan olla metsässä.
Yllättävän pienet mittasuhteet
Laura Malmivaara vierailee toisinaan lapsuudenmaisemissaan, viimeksi hän oli Kajaanissa Runoviikon aikana. Näyttelijä kertoo palaamisen niille kulmille, mistä on ponnistanut, sykähdyttävän joka vierailukerralla.
– Olen asunut Kajaanissa monissa eri taloissa ja tapanani on käydä ne paikat aina läpi. Katselen ja kävelen Kauppakadun päähän, missä kävin normaalikoulussa ja missä asuimme puutalossa. On tärkeää muistaa se lapsuuden maisema.
En tule meren rannalta, enkä suurkaupungista.
Laura Malmivaara
Pitkän tauon jälkeen palattuaan synnyinseuduilleen Malmivaara yllättyy Kajaanin mittasuhteista.
– Hämmästyttävintä on aina se, kuinka pienet ne mittasuhteet ovat. Olin kesällä kameran kanssa linnaraunioilla, ja sekin on niin älyttömän pieni paikka, aivan toisenlainen kuin muistan.
– Kameran läpi katsottuna kaupunki näyttää aivan toiselta kuin lapsen mielessä. Kauppakatu onkin mahdottoman lyhyt, enkä minä tajunnut sitä lapsena ollenkaan, Malmivaara kertoo nauraen.
