Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Näkökulma: Ukrainan kärjistynyt tilanne heijastuu toimittajiin

Minulta evättiin toistaiseksi mahdollisuus raportoida Donetskista. Journalistisesti se on valitettavaa, henkilökohtaisesti ikävää. Olen raportoinut paljon siviilien hädästä, joka on todellista molemmin puolin rintamalinjaa, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.

Yle Uutisten ulkomaantoimittaja Antti Kuronen.
Yle Uutisten ulkomaantoimittaja Antti Kuronen. Kuva: Derrick Frilund / Yle
Antti Kuronen
Avaa Yle-sovelluksessa

Ilmeisesti suomalaisen Janus Putkosen muutto Donetskiin on johtanut siihen, että minulta ja Iltalehden Nina Leinoselta on evätty mahdollisuus raportoida Donetskista.

Puhelimessa Janus Putkonen ei sanonut myötävaikuttaneensa siihen, etten minä saa työlupaa Donetskiin. Iltalehden Nina Leinoselle hän sen sijaan oli myöntänyt sen.

Tämä ei ole pelkästään suomalaisiin kohdistuva ilmiö. Akkreditointien epääminen koskettaa toimittajia monista maista, myös suurista kansainvälisistä medioista. Vaikuttaa siltä, että akkreditointien epääminen kohdistuu nimenomaan yksittäisiin toimittajiin, ei varsinaisesti medioihin.

Olen viime vuoden huhtikuusta lähtien käynyt alueella noin kymmenen kertaa, ja ikinä ei ole ollut ongelmia saada journalistilta vaadittavaa akkreditointia alueelle. Se on ollut hyvä asia, itse asiassa olen useimpien länsitoimittajien tavoin raportoinut enemmän kapinallisalueilta kuin Ukrainan puolelta rintamaa.

Se johtuu siitä, että viime vuoden keväänä konfliktin alkaessa olimme Donetskissa, Slovjanskissa, Mariupolissa ja Luhanskissa. Siellä missä tapahtui. Donetskista muodostui luonnollinen tukikohta toimittajille, koska se on Donbasin tärkein kaupunki.

Viime syyskuussa ensimmäisessä Minskin aseleposopimuksessa paalutettiin kiinteä rintamalinja, josta pikku hiljaa on muodostunut yhä tiukempi alueiden välinen raja. Sen ylittämiseen vaaditaan erilaisia lupia niin siviileiltä kuin toimittajilta. Lupia on haettava sekä Ukrainan että kansantasavaltojen viranomaisilta.

Ensimmäistä kertaa menin Donetskiin viime vuonna keväällä, kun siellä vielä järjestettiin sekä Ukraina- että Venäjä-mielisiä mielenosoituksia. On ollut traagista seurata, kuinka Ukrainan ja kapinallisten hallitsemat alueet ovat ajautuneet yhä kauemmaksi toisistaan.

Toimittajiin kohdistuvat tiukemmat rajoitukset ovat varmasti osa tätä tilanteen kärjistymistä, alueiden ajautumista erilleen.

Henkilökohtaisesti toivon saavani akkreditoinnin Donetskiin jossain vaiheessa, jotta voin raportoida rintamalinjan molemmilta puolilta. Sehän on journalismin idea.

Ironista kyllä, olin tällä matkalla ajatellut haastatella suomalaisia Donetskissa, jotta heidän näkökulmansa olisi voitu tuoda esiin. Toistaiseksi se ei ole mahdollista.

Suosittelemme sinulle