Hyppää sisältöön

Aktiivisuusmittari on hyvä kannustaja, mutta liikkumisen määrää voi arvioida omista tuntemuksistaankin – video

Liikkumiseen määrää mittaavat laitteet motivoivat monia liikkumaan suositeltuja määriä. Perusperiaate kuitenkin on, että liikuntaa voi harrastaa ilman mittausvälineitä.

Aktiivisuusranneke
Toimittaja Riitta Väisänen tapaa aktiivisuusmittarin innokkaan käyttäjän Tuula Toivakan, liikuntaneuvoja Joonas Seleniuksen ja ilman mittareita liikkuvan Harri Lankisen.
Riitta Väisänen

Kello on 10.30. Lappeenrantalainen erityisluokanopettaja Tuula Toivakka katsoo ranteessaan olevaa aktiivisuusranneketta ja luettelee numeroita napakkaan tahtiin.

– Aktiivisuus on ollut 32 prosenttia tähän mennessä. Aktiivinen aika on ollut kolme tuntia 16 minuuttia. Kaloreita olen kuluttanut 1168 ja askeleita on otettu 5000.

Toivakka hankki liikkumista ja unen laatua seuraavan rannekkeen tammikuussa. Laite on Toivakan ranteessa ympäri vuorokauden joka päivä.

Imatran Vuoksenniskan koulussa työskentelevän Toivakan luokka on toisessa kerroksessa. Askeleita kertyy huomaamatta, kun hän kävelee rappusissa jokaisella välitunnilla. Myös luokassa tulee liikuttua.

– Työpäivän aikana tulee 3500-4000 askelta. Pyrin siihen, että 10 000 askelta tulee päivän aikana täyteen.

Vapaa-ajalla Toivakka golfaa, kävelee ja ui.

Mittari potkii liikkeelle

Toivakan mukaan mittari motivoi liikkumaan. Hän ei halua itselleen kovin paljoa niin sanottuja passiivisuusleimoja. Ne tarkoittavat sitä, että liikuntaa ei ole tullut tarpeeksi.

– Se vähän inhottaa, hän tuhahtaa.

Toivakka pyrkiikin liikkumaan tunnin välein ainakin jonkin verran.

– Sen tämä on opettanut, että kaikkea ei tarvitse tehdä veren maku suussa ja hirveällä sykkeellä.

Aktiivisuusmittarista tuli Toivakalle pitkäaikainen kumppani.

– Tavalliset kellot ovat jääneet piirongin laatikkoon, hän naurahtaa.

– Toivon, että saan sellaisen kunnon, että minulla on hyvä olla. Puolessa vuodessa olen huomannut, että kunto kasvaa ja painoakin vähän lähtee. Kyllä se motivoi eteenpäin.

Mittari ei ole välttämätön

Liikuntaneuvoja Joonas Selenius Imatran kaupungilta pitää aktiivisuutta mittaavia laitteita hyvinä motivaattoreina ja kannustajina. Perusperiaate kuitenkin on, että liikuntaan ei välttämättä tarvitse mittareita.

Liikunnan riittävyyttä voi Seleniuksen mukaan arvioida omien tuntemustensakin perusteella.

– Yleensä se lähtee siitä, että tulee hyvä olo, mikä kannustaa taas jatkamaan liikuntaa. Kenties paino tippuu, verenpaineet ja kolesteroli lähtevät laskemaan ja verensokeri tasoittuu, Selenius luettelee.

Imatralaisen painiseuran kuntosalilla treenaava Harri Lankinen ei ole tarvinnut mittareita liikkumisensa määrän seuraamiseen.

Entinen kilpaurheilija, lähes 70 vuotta liikkunut Lankinen kertoo tuntevansa kropassaan, milloin liikuntaa on tullut riittävästi.

– Sen huomaa pirteydessä ja jaksamisessa. Jos on ollut parinkin päivän paussi niin alkaa väsyttää, Lankinen hymyilee.

Suosittelemme sinulle