Kun hämeenlinnalaisella Timon Torilla tuli huutokaupan helmenä ja viimeisenä kohteena myyntiin Irwin Goodmanin aikanaan pois lahjoittama, Espanjasta ostettu nahkainen lierihattu, huudot lähtivät hyvin varovasti 500 eurosta. Mitä korkeammalle hinta nousi, sitä pienempiä olivat lopulta korotukset. Eturivin rouva oli huudoissaan niin päättäväinen, että lakki jäi hänelle lopulta 700 eurolla. Tiedettiin, että pitkämatkaisin huutaja oli tulossa Äkäslompolosta saakka.
Hattu oli viimeisen kerran kaupan
Huutokilvan voittaja Anne Sandberg oli nuijan kopsahtaessa niin jännittynyt, ettei meinannut saada henkeä kulkemaan. Jännityksen tauottua hän mietti että olisi varmaan ollut valmis maksamaan hatusta melkein mitä vain. Ja lähetti samalla kilpakumppaneille kiitoksen, että nämä tajusivat luovuttaa.
– Olen hatun myyntiin antaneen Maija-Liisa Ståhlin tytär. Minulle oli tärkeää että hattu jää sukuun ja perheeseen. Etenkin itsekin soittava poikani on siitä kiinnostunut. Näin hattu jää suvussa ikäpolvelta toiselle. Tuleeko hattu enää koskaan myyntiin? Jos minusta on kiinni, ei taatusti tule, naurahti Anne Sandberg.
– Itse en tuntenut Irwiniä vaikka hän oli äidin ystävä ja kävi Maija-Liisan luona. Joskus saatoin nähdä jossakin. Mutta seurasin jatkuvasti hänen uraansa ja arvostan häntä valtavasti. Olen varmaan kuullut kaikki kappaleet mitä Irwiniltä on julkaistu. Mutta tärkeintä on pitää muistoesine suvussa.
Miten hattu päätyi huutokauppaan?
Hämeenlinnalainen Maija-Liisa Ståhl piti sitä hallussaan vuodesta 1990. Hän kysyi joskus laulajalta, olisiko tällä jotakin lahjoitettavaa hyväntekeväisyyteen. Irwin lupasi tuoda seuraavalle Toijalassa olevalle keikalle mukanaan joitakin levyjä ja kasetteja. Kun hän niiden lahjoittamisen jälkeen kysyi voisiko antaa vielä jotakin muuta, Maija-Liisa ehdotti että anna vaikka tuo keikkahattu päästäsi. Ja Irwin nikottelematta antoi.
Toki laulaja vannotti, että hatusta pitää saada tietty hinta, vähemmästä siitä ei luovuta. Koko Suomihan tunsi Irwinin juuri tuosta nahkaisesta hatusta ja liitti laulajan hattuun ja hatun laulajaan. Lupaus toteutui siten, että Maija-Liisa Ståhl lahjoitti hatun renkolaiseen hyväntekeväisyyshuutokauppaan ja huusi sen sitten takaisin itselleen.
Mutta minkä hinnan Irwin oli hatulle määrännyt?
Hattu on roikkunut Maija-Liisan kotona katosta tähän asti, kunnes nyt oli aika ja paikka luopua siitä, hämeenlinnalaisen kirpparin huutokaupassa sen nuorten yrittäjien tukemiseksi. Helppoa luopuminen ei toki ollut. Päätöstä piti kypsytellä perheen kanssa tovi. Näin ei vain hatun takia, vaan myös siksi että hatun omistaja koki sen lahjoittajan läheiseksi. Maija-Liisalla on Irwinistä hyvä ja lämmin muisto, jota toki varjostaa Irwinin kuolema ennen kuin jotkut kaksikon suunnitelmat ehtivät toteutua. Irwin olisi mm. halunnut elvyttää Rengon Sotkalinnan lavan uuteen kukoistukseen.
Hattuun liittyy puolittainen salaisuus; mikä oli Irwinin määräämä alin hinta. Jotkut kuulemma sen tietävät. Mutta Maija-Liisa Ståhl ei summaa paljasta. Jotakin aivan omaa hän haluaa Irwinin muistona pitää itselläänkin.