Yhden lapsen suosiminen perheessä ei ole tavatonta. Se ei kuitenkaan välttämättä vaikuta merkittävästi perheen dynamiikkaan, ellei suosiminen mene liian pitkälle.
– Jos se alkaa mennä niin, että yksi lapsista saa kaiken, se totta kai aiheuttaa säröjä perhesuhteisiin ja osoittaa, että perhe ei oikein toimi, sanoo Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen professori Kimmo Jokinen.
Jokisen mukaan asia on kuitenkin vaikea ja monimutkainen. Tietyn lapsen suosiminen ei yleensä ole tiedostettua toimintaa, vaan johtuu henkilökemioista – joskus suhde yhteen lapseen vain kehittyy läheisemmäksi.
– On ymmärrettävä, että ihmissuhteet vaihtelevat myös perheen sisällä. Jokainen perheenjäsen kokee perheen omalla tavallaan, ja jokainen kahden perheenjäsenen suhde on omanlaisensa, Jokinen toteaa.
– Se ei tietenkään ole hyvä, jos tietoisesti suosii toista lasta ja toista ei, hän lisää.
Jokinen korostaa, että vanhempien tulisi pyrkiä jokaisen lapsen kanssa tasapuolisuuteen.
Siinä voi tulla myös toinen ääripää, että alkaa luottaa liikaa omaan erinomaisuuteensa.
Kimmo Jokinen
– Jos perhesuhteet järjestyvät sillä tavalla, että jotain selvästi suositaan, uskon että kaikki lapset kärsivät siitä jollain tavalla.
Myös lellikki voi kärsiä
Myös suosikkilapsen roolissa oleva voi kärsiä epätasapuolisesta asetelmasta. "Isän tytön" tai "mammanpojan" asema voi johtaa sisaruussuhteiden kärsimiseen.
Tuella ja kannustuksella on toki myös positiiviset vaikutuksensa – tiettyyn pisteeseen asti.
– Voi olla, että aikuisenakin luottaa enemmän kykyihinsä, mutta siinä voi tulla myös toinen ääripää, että alkaa luottaa liikaa omaan erinomaisuuteensa, Jokinen toteaa.