Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Pakolaisten hätä kosketti kuopiolaisia lähetystyöntekijöitä: "Se ei ole mitään ihmismassaa"

Kuopiolainen pariskunta oli auttamassa pakolaisia Unkarin ja Serbian rajalla ennen rajan sulkemista. Karulla Röszken rajanylityspaikalla kohdatut ihmiset pysyvät edelleen auttajien mielessä.

Kuopiolaispariskunta oli auttamassa pakolaisia Röszkessä, Unkarin ja Serbian rajalla.
Kuva: Aarne ja Pirjo-Riitta Törmäsen albumi
Helmi Nykänen
Avaa Yle-sovelluksessa

Kuopiolaisia helluntaiseurakunnan lähetystyöntekijöitä Aarne ja Pirjo-Riitta Törmästä kohtasi lohduton näky, kun he torstaina 10. syyskuuta saapuivat Unkarin ja Serbian rajalla sijaitsevalle Röszken leirille. Satoi vettä, ja teltat oli pystytetty peltoalueelle liejun keskelle.

Alue oli täynnä ihmisiä: Aarne Törmänen kertoo, että päivittäin alueella oli tuhansia ihmistä ja rajan sulkemista edeltävänä sunnuntaina rajan ylitti arviolta jopa yli 10 000 pakolaista.

– Useimmat kertoivat tulevansa Syyriasta, muutama Afganistanista. Hirveän paljon he eivät kertoneet, miksi ovat tulleet, minkälaiset olosuhteet lähtömaassa on tai matkastaan, mutta määränpäästä oli selvä kuva. Monilla se oli Saksa, mutta Ruotsiin ja Suomeenkin oli muutama menossa, Aarne Törmänen kertoo.

Pakolaisille jaettiin huopia, pikkutelttoja, elintarvikkeita, vaippoja, vaatteita, kaikkea sellaista, mitä matkalaiset tarvitsevat. Pirjo-Riitta Törmäselle ovat jääneet mieleen lapsiperheet.

Kohtaamani ihmiset tulevat mieleen ja se, mitä pientä sain välittää heille.

Pirjo-Riitta Törmänen

– Sinne oli saatu Innsbruckista lastenvaatteita ja -kenkiä, tietysti käytettyjä. Pienet asiat ilahduttivat ihmisiä, lelu, vaipat tai lastenruoka. Ihmiset olivat kiitollisia siitä, mitä pystyimme heille antamaan.

Unkarilaisia pelottaa

Törmäset ovat opettajia, ja heidän päätehtävänsä Unkarissa on kehittää romanilasten opetusta asemapaikkanaan Kaakkois-Unkarissa sijaitseva Békésin kaupunki.

Opettajanhuoneessa pakolaistilanteessa keskustellaan, ja mielipiteet ovat kahtalaisia: toisaalta on hyvä, että apua annetaan, toisaalta unkarilaisia pelottaa.

– Olosuhteet Unkarissa eivät ole samanlaiset kuin Saksassa eikä elintaso ole niin korkea. Heistä tuntuu pelottavalta, että valtava määrä ihmisiä jäisi tänne Unkariin. He miettivät, kuinka tietty ihmisryhmä integroituu maahan ja oppii kielen. He pelkäävät myös terrorismin leviämistä, Pirjo-Riitta Törmänen kertoo.

Aarne Törmäsen mukaan unkarilaisia on helppo kritisoida kaukaa maista, joihin ei ole tullut yhtä paljon pakolaisia. Viimeisten laskelmien mukaan Unkarin kautta on kulkenut yli 220 000 pakolaista, eikä kukaan Törmästen mukaan tiedä, kuinka paljon heitä on edelleen rekisteröimättöminä maassa.

– Kun katsoo Itä-Euroopan köyhien maiden taloutta, on helppo ymmärtää, miksi pakolaisia vastustetaan. Normaaliunkarilaisella on tästä kahdenlaista mielipidettä. En sanoisi, että unkarilainen on sen rasistisempi kuin suomalainenkaan, Aarne Törmänen huomauttaa.

Aarne Törmäsen mukaan he halusivat auttaa pakolaisia, koska se kuuluu kristilliseen periaatteeseen.

Pirjo-Riitta Törmäsen mukaan auttaja sai itse enemmän kuin pystyi antamaan.

– Kun sai olla mukana, niin huomasi, ettei se ole mitään ihmismassaa. Kohtaamani ihmiset tulevat mieleen ja se, mitä pientä sain välittää heille. Ehkei ollut aina yhteistä kieltä, oli vain hymyä ja auttamista. Siitä sai itse varmaan paljon enemmän kuin pystyi antamaan. Sitä samaa toivon myös Suomeen.

Suosittelemme sinulle