Biologi Vesa Hyyryläinen marssii pihapiirinsä poikki Paltamossa, Kivesjärven rannalla. Hän on menossa pienelle vajalle, tarjoilemaan aamupalaa syksyn tuomille yllätysvierailleen. Tarjottimella on kananlihaa.
– Terve, Maija. Mitäs tyttö, Hyyryläinen rupattelee rauhallisella äänellä kyykistyessään suuren häkin eteen.
Annan sille päivittäin noin puoli kiloa lihaa – possun sydäntä, kanaa, maksaa, pihalta pyydettyjä myyriä.
Vesa Hyyryläinen
Maija on maakotka, joka päätyi biologin tiluksille pari viikkoa sitten. Nuoren maakotkan nokka aukeaa Hyyryläisen nähdessään. Lintu on jo leimaantunut hoitajaansa, osaa odottaa ruokaa.
– Kainuulainen lintuharrastaja soitti, että hänellä olisi maakotka, joka ei pääse lentoon. Vasen siipi on vähän loukkaantunut ranteen kohdalta – näyttää olkapäältä, mutta se on linnun ranne. Lintu oli saapuessaan laihassa kunnossa, mutta nyt sen on lihonut. Annan sille päivittäin noin puoli kiloa lihaa: possun sydäntä, kanaa, maksaa, pihalta pyydettyjä myyriä.
Hyyryläinen on pitänyt kotonaan "lintusairaalaa" muutamia vuosia. Hoidokkeja voi olla vuoden aikana kymmeniäkin lintuja. Syksy on sesonkiaikaa.
– Linnut liikkuvat aktiivisesti. On muuttoa, ja sitten on näitä nuoria aikustumassa olevia lintuja, jotka törmäilevät kuin ihmisteinit. Teineillä ei ole vielä selviytymistaitoja, Hyyryläinen kuvailee.
Päivänsäde ja menninkäinen naapureina
Tällä hetkellä paltamolaisbiologin hoteissa on kaksi lintua. Maakotkan naapurihäkkiä asuttaa siipirikko viirupöllö, joka päätyi Paltamon toipilaskotiin Kuhmosta, rajamiesten avulla. Yöaktiivinen lintu on rauhallinen, saa hädin tuskin pidettyä silmänsä auki aamutuimaan.
– Tämä on vuorotyötä näiden kahden kanssa. Maija valvoo päivällä ja tuijottaa, kun naapuri nukkuu. Mutta kun tähän tulee taskulampun kanssa auringon laskettua, niin pöllö on täällä silmät selällään, hyvin virkeänä, lintutohtori nauraa.
Vaikka lintu on edelleen lentokyvytön ja siiven haaveri on vielä vereslihalla, pöllöherra vaikuttaa tyytyväiseltä ja rauhalliselta Hyyryläisen otaessa sen häkistä ja käsitellessä sitä.
Olen lennättänyt sitä, tiukkaote nilkoista ja juoksua ympäri pihaa.
Vesa Hyyryläinen
– Kun linnut ovat olleet täällä minulla puolisen tuntia, sen jälkeen huomaa, että linnut tottuvat. Ne vaistoavat, että tuolla ukolla ei ole pahoja aikeita, Hyyryläinen selittää viirupöllö käsissään.
Omalle reviirille takaisin
Aamupunnituskaan ei saa lintua suuremmin tolaltaan, vaikka se sullotaan jykeväkankaiseen kauppakassiin ja vetoketju vedetään kiinni.
– Viimeksi tämä painoi vähän alle 600 grammaa. Tullessaan se oli alle 400 grammaa, mikä on aivan liian vähän, Vesa Hyyryläinen selostaa ja ripustaa kauppakassin pöllöineen kalavaakaan killumaan.
Punnituksen tulos tuottaa iloa, ja pöllöherran paino on jo normaalia luokkaa. Siiven vamma on kuitenkin vielä niin pahassa jamassa, että toipilaan on jatkettava visiittiään Hyyryläisen hoivissa. Mikäli paltamolaisbiologin konstit loppuvat kesken, ei sekään vielä ole tien pää.
– Jos ei ala kotikonsteilla paranemaan, niin toimitan Heinolan lintutalolle. Heillä on hyvät puitteet antaa jatkohoitoa, heillä on käytössä muun muassa eläinlääkäri.
Kotikonstit ovat riittäneet Maijaksi nimetylle maakotkalle. Linnun paino on noussut ja siipi vaikuttaa toipuneen.
– Olen lennättänyt sitä, tiukkaote nilkoista ja juoksua ympäri pihaa. Se levittelee siipiään ja huutelee. Suunnitelma on, että voisin vapauttaa sen tänä viikonloppuna reviirilleen. Se on kiva palkkio tästä vapaaehtoistyöstä.