Raamattua voidaan lukea kuin piru Raamattua nostamalla esiin yksittäisiä lauseita. Kirkon pyhiä tekstejä tutkivan eksegetiikan professori Lauri Thurén Joensuun yliopistokampukselta pitää sinällään hyvänä, että Raamattua luetaan tarkasti. Mutta:
– Sitä ei ole mielekästä käyttää vain kokoelmana oraakkelilauseita, joiden avulla voi perustella mitä tahansa. Mutta kirjaimellinen tulkinta ei tarkoita ensimmäistä ajatusta, joka sattuu juolahtamaan mieleen tekstiä lukiessa. Aina kannattaa lukea laajempi kokonaisuus ja pohtia, minkä viestin kirjoittaja halusi oikeasti välittää kuulijoilleen, sanoo Thurén.
Raamattua olisi hyvä lukea itse eikä luottaa siihen, mitä muut siitä kertovat.
Lauri Thurén
Ongelmia tulee, jos luetaan yksisilmäisesti vain Vanhaa testamenttia. Professorin mielestä Raamatusta yritetään tehdä joskus mahdoton kirja lainaamalla jotakin Mooseksen lain kohtaa, kuten että "Jumalanpilkkaaja on kivitettävä" (3. Moos. 24:16).
– Sitten todetaan, että koska tätä ei enää sovelleta, ei Uuden testamentin ohjeitakaan tule ottaa todesta. Näin se ei mene. Kristinuskon perusidea on, että "Kristus on lain loppu" (Room. 10:4), eli Mooses kuuluu museoon. Jeesus tai Paavali eivät sinne kuulu.
Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Andrei Verikov, miettii Facebook-päivityksessään, osataanko Raamattua lukea oikein.
Nykypäivänä näemme julkisuudessa erilaisia raamatunlainauksia, joita käytetään pönkittämään mitä moninaisimpia asioita. Eli Raamattua voidaan tietoisesti käyttää väärin, kun tekstejä on lainattu eri asiakokonaisuuksista ja näin muokattu sen sanomaa. Osaammeko siis lukea Raamattua oikein, vai yritetäänkö meitä joskus jopa johtaa harhaan?
Kirkollisesta perinteestä nousevat lausahdukset
Usein kuulee väitettävän, että "Nainen vaietkoon seurakunnassa" olisi sanatarkkaa tekstiä Raamatusta.
– Tämä on yksi niistä kuuluisista raamatunlauseista, joita Raamatussa ei ole. Paavali antaa kyllä naisille ohjeita jumalanpalveluksessa toimimisesta, mutta ei noilla sanoilla. Toinen vastaava on "Jokainen tulee uskollaan autuaaksi". Nämä nousevat kirkollisesta perinteestä, huomauttaa Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén.
– Raamattua olisi hyvä lukea itse eikä luottaa siihen, mitä muut siitä kertovat. Reformaation (uskonpuhdistuksen) aikaan ihmiset yllättyivät, kun eivät löytäneet Raamatusta sanaakaan paavista, aneista tai munkeista, toteaa Thurén.