Harvardin professori: Maahanmuuton myötä muodostuu "uusi me"

Kun kuuntelee professori Robert D. Putnamia, voi kuvitella elävänsä paratiisissa. Pohjolassa sosiaalinen pääoma on, syystä tai toisesta, maailman korkeinta tasoa.

Sosiaalinen pääoma on Harvardin yliopiston professorin keskeinen käsite. Se tuli tutuksi lukuisille kuulijoille, joille Putnam Suomessa puhui – yliopistoväelle, aktivisteille, opettajille ja urheiluväelle.  Maineikkaalle professorille järjestyi tapaaminen myös tasavallan presidentin luona Helsingin Mäntyniemessä. 

Putnam selittää sosiaalisen pääoman luontevasti,  niin kuin pohjois-amerikkalaisilla on tapana. Ihminen rakentaa sosiaalista pääoman siten, että osallistuu pihatalkoisiin, kuuluu yhdistykseen ja grillaa naapureiden kanssa.

Putnamin mukaan korkea sosiaalinen pääoma liittyy taloudelliseen tasa-arvoon ja kansalliseen yhtenäisyyteen. Muuttoliikkeissä se on koetuksella.

Tällä perusteella Putnam on joskus leimattu maahanmuuton vastustajaksi, mikä selvästiharmittaa häntä. Niinpä professori tähdentää, että nyt eletään muuttoliikkeiden, pakolaisuuden ja  turvapaikanhakijoiden aikaa – niin maailmassa, Euroopassa kuin Pohjolassakin. Tälle kehitykselle ei ole vaihtoehtoa.

– Jos olisin suomalainen, niin olisin maahanmuuton kannalla, koska se on väistämätöntä. Modernissa maailmassa mikään kansakunta ei voi eristäytyä ilmatiiviisti. Mutta kotoutuminen ei tapahdu päivissä, kuukausissa eikä edes vuosissa, vaan puhutaan sukupolvista, muistuttaa Putnam.

Esimerkiksi käy Putnamin oma maa. Yhdysvaltoja on totuttu pitämään onnistuneen siirtolaisuuden mallina.

– Olemme onnekkaita, kun voimme hyötyä kaikkien kansojen lahjakkuuksista ja kulttuureista. Niinpä olen ylipäätään siirtolaisuuden ja moninaisuuden kannalla. Mutta lyhyellä aikavälillä kansallisen kirjon kasvu voi heikentää sosiaalista pääomaa,  ja tämä on Pohjoismaiden ja Euroopan haaste juuri nyt.

Putnam viittaa Atlantin ylittäneisiin siirtolaisiin – saksalaisiin, irlantilaisiin, italialaisiin, joista jokainen joutui vuorollaan tulokkaan hankalaan rooliin,  kunnes asettui osaksi kokonaisuutta ja yhteistä identiteettiä.

Hän muistuttaa, että muuton vuoksi tulijoiden oma sosiaalinen pääoma on heikentynyt. Tuttavat ja sukulaiset ovat jääneet taa, uuden maan kieli ja kulttuuri hämmentävät.  Silloin on luontevaa, että tulijat etsivät aluksi tukea toisistaan.

– Kun vaikkapa suomalaiset muuttivat Amerikkaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla, he olivat menettäneet sosiaalisen varantonsa,  kun ystävät ja sukulaiset olivat jääneet kotimaahan. Me muut pidimme jo itseämme amerikkalaisina, ja ensi alkuun uudet tulokkaat saattoivat herättää muissa tyytymättömyyttä. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että suomalaisuuden säilyessäkin he voivat tulla myös amerikkalaisiksi. Onnistuakseen on maahanmuuttajayhteiskunnan kyettavä luomaan uusi sisältö, sille ketkä ovat "meitä".

Putnam kertoo tuntemiensa Amerikan suomalaisten säilyttäneen tavan saunoa, vaikka kieli on jo kauan sitten unohtunut. Oman kulttuurin piirteet pysyvät, vaikka tulijat kotoutuvat uuteen kulttuuriin. Tämä prosessi kestää aikansa, mutta sitä on mahdollista tukea.

– Tärkeitä ovat koulu, osallistuminen, kaupunkisuunnittelu ja myös symbolit. Tiedän, että monet eurooppalaiset pitävät hieman huvittavana tähtilipun palvontaa ja lippuvalaa,  jonka jokainen amerikkalainen koululainen osaa. Mutta se otettiin käyttöön vasta vuonna 1910, valtavan muuttoliikkeen aikaan. Tarkoitus oli kertoa tulijoille, että jakaessanne demokratian ja vapauden ihanteet olette yhtä hyviä amerikkalaisia kuin vaikkapa me Putnamit, joiden suku on elänyt täällä 1640-luvulta lähtien.

Putnamin tiivis vierailu teki kuulijoille tutuksi, paitsi sosiaalisen pääoman käsitteen, myös  maahanmuuttoa koskevan viestin.

– Ihmisen perimä ei määrittele osallisuutta kansalliseen yhteisöön. Olen keskustellut täällä monien suomalaisten kanssa ja olen optimistinen Suomen tulevaisuuden suhteen. Silti suomalaisten ei pidä olettaa, että maahanmuuton ongelmat ratkeavat itsestään. Niin ei käy, vaan tarvitaan yritystä.