Hyväntuuliset villasiat Helka, Olka, Amalia sekä lauman karju Päälykäinen rynnistävät heti aidan viereen, kun ihminen lähestyy. Kohosen farmin isäntä Kari Kohonen vahvistaa, että eläimet ovat ystävällisiä ihmisille, pääsääntöisesti myös toisilleen.
– Ne ovat tosi sosiaalisia, ja tulevat ihmisen luokse heti. Jos menen aitaukseen korjaustöihin, saan heti lautojen kantamiseen apua. Ja kun selkänsä kääntää, lauta löytyy jostain ihan muualta kuin mihin sen on käsistään laskenut.
Tilan emäntä Satu Kohonen myöntää, että sosiaaliset otukset tekevät hoitajankin päivästä miellyttäviä: vastassa on aina iloisia possuja.
"Ruoan jako kestää aina liian kauan"
Possuilla on säännölliset ruokailuajat, jonka eläimetkin tietävät ja tuntevat.
– Ruoanjako kestää possujen mielestä aina liian kauan. Kuoro alkaa laulaa jo, kun vasta ämpäreitä kolistellaan, Satu Kohonen sanoo.
Ja ruokailuun kuuluu olennaisena osana se, että syönnin jälkeen ihminen rapsuttaa.
– Ne oikein heittäytyvät kyljelleen odottamaan, Kari Kohonen kertoo.
"Rotu kolahti heti"
Villasiat eli mangalitzat ovat suurikokoisia, jopa 300-kiloisia.
Rotu on 300 vuotta vanha, ja se on saanut alkunsa Unkarissa. Satu Kohonen muistelee törmänneensä rotuun ensimmäisen kerran huvipuiston lemmikkitapahtumassa.
– Etsimme tuotantoeläintä, joka soveltuu pieniin ja vaatimattomiin tiloihin. Possut ovat aina viehättäneet minua, joten rotu kolahti kyllä heti.
Villasiat ovat asustaneet Kohosen farmilla pari vuotta, mutta itse tuotettua lihaa tilalla ei ole vielä päästy maistamaan.
– Kun possut kesällä 2014 tulivat meille, saimme jo seuraavaksi jouluksi kinkkutilauksia. Villasika pitää kasvattaa kuitenkin vähintään 1,5-vuotiaaksi, ennen kuin se kannattaa teurastaa.
Ensimmäisiä possuja odotetaan
Kohosten mukaan villasian liha on erityisesti kulinaristien suosiossa, sillä se on rasvaisempaa kuin tavallisen lihan.
– Myös rasvan laatu eroaa: villasian rasva on tyydyttymätöntä kun tavallisen sian liha on tyydyttynyttä. Pitkä kasvuaika mahdollistaa, että rasva menee lihansyihin asti ja liha on hyvin mehukasta ja maukasta, Satu Kohonen kertoo.
Kohosten tarkoituksena on saada ensimmäiset kinkut myyntiin ehkä vuonna 2017. Tilalla on vihdoin lupa odottaa ensimmäisiä porsaita loppuvuodesta.
Ei teollista rehua
Villasika on hyvin karaistunut rotu, ja ne voivat olla ulkona kesät talvet, mutta säänsuoja niillä pitää olla.
Kohosen farmilla possuilla on kopit, joiden katot ja seinät on eristetty, mutta pohja on maata. Pehmikkeenä on turvetta ja heinää, joihin eläimet kovimmilla pakkasilla kaivautuvat.
Pääravintona possut syövät ohravelliä, lisänä on hedelmiä, leipää ja heinää.
– Mitään teollisia rehuja niille ei syötetä, koska se vaikuttaisi rasvan koostumukseen ja makuun, Satu Kohonen sanoo.
Kohosen farmilla vieraili Salla Syvänen.