Hyppää sisältöön

Myyt tai olet huono huoltaja? Lasten harrastusmaksuista yritetään nipistää varainkeruulla

Lähes jokainen lapsiperhe tietää, mitä on varainkeruu. Sitä tekevät urheilujoukkueet, koululuokat ja jopa päiväkotiryhmät pienentääkseen harrastumaksuja tai kerätäkseen rahaa erilaisiin retkiin. Osa vanhemmista ei pane pahakseen lisätyötä, mutta osalle myyntirumba on jokavuotinen painajainen.

Pakasteleivonnaiset ovat suosittuja myytäviä varainhankinnassa. Kuva: Toni Pitkänen / Yle

Turkulainen Lauttian perhe on myynyt muun muassa makaronia ja wc-paperia tukeakseen kaksoispoikiensa jääkiekkoharrastusta.

– Kokkiveitsiä, alusvaatteita, sukkia, t-paitoja. Sitten myös karjalanpiirakoita ja muita pakasteleivonnaisia, muistelee perheen äiti Anu Lauttia.

Välillä tuntuu, että olisi helpompaa antaa kolmekymppiä enemmän rahaa toimintaan kuin pakkomyydä tuotteita.

Anu Lauttia

Perhe osallistuu joka vuosi lukemattomien muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ylimääräiseen varainkeruuseen, jonka tarkoitus on helpottaa vanhempien rahallista taakkaa lastensa harrastustoiminnassa.

Varainkeräys tuntuu olevan enimmäkseen samassa elämäntilanteessa olevien vaihdantataloutta.

– Kun myyt jotain naapurille, seuraavana päivän tämä soittaa ovikelloa ja ostat itse takaisin samantyyppisen tuotteen.  Hyötysuhde kaupassa voi olla nolla.

Taakka vai apu?

Useissa seuroissa ja joukkueissa varainkeräys on pakollista toimintaa. Vanhempia, jotka eivät koskaan osallistu yhteisiin talkoisiin, ei katsota välttämättä hyvällä. Varsinkaan, jos myynnin tuotto hyödyttää koko joukkuetta, eikä vain omaa lasta.

– Asiaan suhtaudutaan vaihtelevasti. Osa myy aina, mutta osa vanhemmista kokee asian ärsyttävänä pakkopullana muun arjen pyörityksen lomassa, pohtii isä Harri Lauttia.

Harri Lauttian mukaan enimmäkseen myydään tuotteita, joita löytyy jo valmiiksi kaapeista.

Anu ja Harri Lauttia ovat olleet mukana poikiensa Rikun ja Jyrin harrastustoiminnassa yhdeksän vuotta.

– Siinä mielessä varainhankinta on takkaa, että koska harrastus on kallis, joutuu myös myymään paljon, jotta pussin pohjalle jää edes jotain. Lisäksi myyntitouhu sitoo vanhemmat vielä tiukemmin seuratyöhön.

–  Toinen puoli asiassa sitten on, että saa edes vähän helpotusta maksuihin. Tämä on hyvä muistaa, kun on talkootyönä kaivamassa ruusupuskia viikonloppuisin kädet verillä yhdessä muiden vanhempien kanssa. Ainakin ehtii tutustumaan vanhempien pimeisiin puoliin, vitsailee Harri Lauttia.

Isovanhemmat mukaan miltei pakolla

Lauttioiden mielestä tärkeintä varainkeruussa on miettiä, että tuotetta on helppo myydä ja kuinka paljon siitä jää loppupeleissä rahaa omaksi hyödyksi. Kaikista perheen myymistä tuotteista on hyvänä jäänyt mieleen kokkiveitsi.

Vaikea isoäidin on olla ostamatta kaupan olevaa keittöveistä, vaikka laatikot olisivat niitä pullollaan.

Harri Lauttia

– Myynnin ajankohta oli ennen joulua, ja tuote oli laadukas pakkaustaan myöten. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

– Ruokatuotteet tulevat myyntiin isoissa pakkauksissa. Välillä epäilyttää, mihin ihmiset edes siellä kotipakastimissaan saavat ne mahtumaan.

Anu Lauttian mielestä myyntityö on taakka.

– Välillä tuntuu, että olisi vain helpottavampaa antaa kolmekymppiä enemmän rahaa toimintaan kuin pakkomyydä tuotteita.

Sukulaiset, tuttavat ja työkaverit ovat kovilla.

– Vaikea isoäidin on olla ostamatta kaupan olevaa keittiöveistä, vaikka laatikot olisivat niitä pullollaan.

– Jos lasten urheiluharrastukset eivät olisi ylihinnoiteltuja esimerkiksi pitkien pelireissujen ja ylimääräisten turnausten takia, niin tällaista varainhankintaa ei edes tarvittaisi, summaa Harri Lauttia.

Oletko sinä osallistunut lapsen harrastuksen tai luokkaretkien tukemiseen myyntitempauksilla? Ovatko myyntitempaukset mielestäsi tehokkaita vai turhia? Antaisitko tuen ennemmin suoraan rahana? Entä ärsyttävätkö vanhemmat, jotka tuputtavat keksejä ja kalsareita tai jotka eivät koskaan osallistu varainhankintaan?

Suosittelemme sinulle