Jyväskyläläinen Amanda Majasaari on itkenyt peilin edessä monet kerrat, mutta viimeksi kuluneen vuoden aikana – onnesta.
Amanda kokee elävänsä todeksi satua, sillä hän on yli kolme vuotta saanut vihdoinkin elää naisena.
Amanda on transnainen eli hän kokee syntyneensä väärään sukupuoleen, mieheksi. 3,5 vuotta sitten alkoi hänen matkansa myös ulkoisesti naiseksi.
– Olen aina halunnut, että voisin ilmentää naisellista kauneutta itsessäni, mutta maskuliinin identiteetissä se ei ollut mahdotonta. Nyt elän omaa itseäni todeksi.
Vieläkin hänen sukupuoli-identiteettinsä vain syvenee, sillä omaksi itseksi tuleminen myös ulkoisesti on valtava muutos. Matkalla Amanda on joutunut tilanteisiin, joihin ei elämässä muuten joutuisi.
– Vähitellen alkaa riittää, että vain on se, mikä on. Oma tyyli syntyy pienillä asioilla. Vielä puolitoista vuotta sitten tarvitsin paksun meikkikerroksen roskalaatikkokäynnille.
Aikaisemmin olisi ohjattu hoitoon
Varhaisteini-iässä Vaasassa syntynyt Amanda pukeutui salaa äitinsä vaatteisiin. Hän epäilee, että jos hän olisi silloin paljastunut, hänet olisi ohjattu psykiatriseen hoitoon, pahimmassa tapauksessa suljetulle osastolle.
– Olen puhunut rakkaan äitini kanssa, hän on sanonut, että niin siinä olisi varmasti käynyt.
Suhteet läheisiin on ollut ulkoisen identiteetin lisäksi kaikkein haastavinta sukupuolen korjaamisessa. Äidin lisäksi perheeseen kuuluvat kaksi tytärtä ja veli ovat kukin ajatuneen kriisiin Amandan uuden sukupuoli-identiteetin vuoksi.
– On ollut murskaavaa, että minun ihmisyyteni ja oikeus olla olemassa kyseenalaistettiin. Yhtäkkiä en ollutkaan hyväksyttävä, kun näytin toisenlaiselta.
On ollut murskaavaa, että minun ihmisyyteni ja oikeus olla olemassa kyseenalaistettiin.
Amanda Majasaari
Amandan ja läheisten onneksi asiat on saatu käsiteltyä: ihmissuhteista on tullut entistä syvempiä ja kriisistä voimavara.
Mutta helposti se ei käynyt: monta itkua on vuodatettu ja silloin, kun Amanda olisi tarvinnut eniten tukea, hän joutui kannattelemaan myös läheisiä.
Vaativa matka
Amanda suorastaan ahnehtii takaisin vuosia, jotka hän on joutunut naiseutensa piilottamaan: hänelle on tärkeää laittautua kauniiksi, meikata kasvot ja laittaa hiukset.
Aikaisemmin piilossa olleen naiseuden rakentaminen sekä minuuden kehittyminen ovat vaatineet aikaa.
– Olen monet kerrat viettänyt iltaisin kaksi, kolme tuntia kaapin edessä, vatkannut vaatteita ja lopulta itkenyt, miksi tämä on niin vaikeaa.
Amandalle kauneus on aina ollut tärkeää, mutta vihdoin sen tunnustaminen on luvallista. Hän osaa tehdä meikin pohjustuksineen päivineen, kaapissa on kasapäin laukkuja ja saappaita sekä yksistään rannekoruja pari sataa.
– Ehkä tämä on mennyt jo vähän yli, hän nauraa.
Mahdottomasta mahdollista
Asioita, joita yleisesti pidetään naisellisena turhamaisuutena, Amanda ei edes halua itsestään karsia.
Hän muistaa, kuinka muutama vuosi sitten hän töissä ihannoi ja kadehti huoliteltuja naisia.
– Minun piti oikein varoa, ettei tulisi paljastetuksi, että mun sisälläni onkin nainen.
3,5 vuoden aikana Amandalle on tehty kuusi leikkausta: muun muassa 2 hiustensiirtoleikkausta ja aataminomenan höyläys. Kasvot on käsitelty laserilla 18 kertaa karvoituksen poistamiseksi.
Ennen toimenpiteitä Amanda oli kokenut mahdottomaksi elämän ulkoisesti naisena.
– Olin karvainen, mutta aloin kaljuuntua. Matka ulkoisesti naiseksi on ollut hyvin liikuttava, henkilökohtainen kokemus.
Viimeisen kerran hän on pitänyt jotain maskuliinista vaatekappaletta yllään toukokuussa 2012, kun tehtiin ensimmäinen hiustensiirtokorjaus.
Ihan tavallista elämää
Leikkausten lisäksi Amanda saa lääkitystä, jonka ansiosta hormonitaso säilyy koko elämän tasaisena.
Amanda kuitenkin tietää, millaisia vaihdevuosioireet ovat, sillä hormonihoidon saaminen kohdalleen kesti muutaman kuukauden.
– Heräsin kuusi kertaa yössä siihen, että sänky on litimärkä. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin selvisi, että mieshormonin salpaajan teho ei riittänyt alkuunkaan.
Amanda on tehnyt paljon työtä äänensä kanssa, mutta puheterapiaa tai äänihuulikirurgiaa hän ei ole tarvinnut: tutkimusten mukaan hänen äänensä pysyy naisellisella alueella.
Heräsin kuusi kertaa yössä siihen, että sänky on litimärkä.
Amanda Majasaari
Amandan mielestä elämä kulkee sen mukaisesti, miten itsensä kantaa. Oman ulkonäkönsä hän kokee luonnolliseksi, ja se auttaa paljon.
– Minun elämäni yhteiskunnassa ja kaupungilla on ihan tavallista.
Tukea, empatiaa ja peiliä
Amanda on kertonut avoimesti sukupuolen korjaamisesta niin töissä kuin luottamustehtävissä. Työyhteisö on ottanut hänet hienosti vastaan, mutta muualla vastaanotto on vaihdellut jäätävistä kohtaamisista lämpimiin halauksiin.
– Monelle olen nainen, jolla on vain paikoitellen tavallista tummempisävyinen ääni.
Suomessa on Amandan kaltaisia, transsukupuolisia ihmisiä noin 10 000. Joka vuosi pari sataa uutta suomalaista saa lääkärin lähetteen sukupuoli-identiteetiin tutkimuksiin; valtaosalla heistä myös diagnosoidaan sukupuoliristiriita, useimmiten transsukupuolisuus.
Jyvässeudulla Amanda on kohdannut vertaisryhmässä kolmen vuoden aikana 50 transihmistä.
Vertaistuen merkitys on ollut Amandalle suuri.
Monelle olen nainen, jolla on vain paikoitellen tavallista tummempisävyinen ääni.
Amanda Majasaari
– Kun sukupuolta korjataan, silloin tarvitsee niin empatiaa kuin peiliä, mutta myös tukea identiteetin vahvistamiseen.
Amanda Majasaari on antanut kasvonsa Vasta nyt olen Amanda -dokumentille, joka on ensimmäinen kotimainen dokumentti, jossa transsukupuolisen ihmisen läheiset ovat mukana.
Oppilastyönä Oulun Ammattikorkeakoulussa tehty dokumentti ensiesitettiin Jyväskylässä pari viikkoa sitten.