Suomessa ja muualla EU:n alueella yöunelle jää tunti tavanomaista enemmän aikaa, kun sunnuntaina siirrytään kesäajasta normaali- eli talviaikaan.
Valoisia tunteja on hyödynnetty vuodesta 1981, jolloin meillä siirryttiin käyttämään kesäaikaa. Suuressa osassa muuta Eurooppaa muutos tehtiin jo vuotta aiemmin.
Idea kesäajasta ei kuitenkaan ole näin uusi. Kesäajasta oli keskusteltu aiemminkin, mutta ensimmäisenä sen käyttöönottoa ehdotti uusiseelantilainen hyönteistieteilijä George Hudson vuonna 1895. Hän oli havainnut aamun aurinkoisten tuntien hyödyn hyönteisiä kerätessään, kertoo Wikipedia.
Ensimmäisen kerran kesäaikaa kokeiltiin Saksassa ja Itävalta-Unkarissa jo vuonna 1916. Britannia seurasi pian perässä ja Yhdysvallatkin muutamaa vuotta myöhemmin. Yhdysvalloissa epäsuositusta käytännöstä luovuttiin kuitenkin pian.
Suomessakin yritettiin kesäaikaa vuonna 1942, mutta kokeilu jäi lyhyeen.
Nykykäytäntö perustuu EU-direktiiviin
Meillä kesä- ja talviajan erottaminen perustuu nykyisin EU-direktiiviin, eikä Suomi voi enää päättää asiasta itsenäisesti: päätös pysyvästä kellonajasta pitää tehdä kaikkien EU-maiden kesken.
Toisin on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa osavaltiot päättävat itse kellonajastaan. Esimerkiksi Arizonassa kesäaikaan ei siirrytä – paitsi navajo-intiaanien reservaatissa. Myöskään muun muassa Yhdysvaltoihin kuuluvilla merentakaisilla alueilla kuten Havaijilla ja Puerto Ricossa kelloa ei siirrellä.
Kanadassa ja Australiassa osavaltiot saavat myös itse päättää kesäajan soveltamisesta.
Kaikki maat eivät halua kesäaikaan
Kesäaika on yleinen käytäntö länsimaissa, mutta suuressa osassa muuta maailmaa sitä ei tunneta.
Esimerkiksi Venäjällä kellojen kääntelyä keväisin ja syksyisin kokeiltiin, mutta vuonna 2011 päätettiin, ettei syksyllä kelloja enää käännetä ja kesäaika jää pysyväksi normaaliajaksi. Päätös ei kuitenkaan pitänyt kuin muutaman vuoden. Viime vuonna presidentti Vladimir Putin ilmoitti, että Venäjä siirtyy pysyvästi talviaikaan.
Kiinassa kesäaikaa kokeiltiin vuosina 1986–1992, jonka jälkeen koko isossa maassa päätettiin palata yhteen pysyvään aikavyöhykkeeseen.
Kesäaika on liki tuntematon käsite myös muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Esimerkiksi Afrikassa se on käytössä lähinnä vain Marokossa ja Namibiassa. Etelä-Amerikassa kelloja siirrellään Paraguayssa ja eräissä Brasilian osavaltioissa.
Monissa näistä maista auringon nousu- ja laskuajat eivät toki muutu kovinkaan paljon vuoden mittaan.
Asiantuntija: Aikavyöhykkeen muuttaminen voisi tuoda helpotusta
Aika ajoin meillä pohditaan, pitäisikö Suomen siirtyä samaan aikavyöhykkeeseen muun läntisen Euroopan kanssa. Tätä mieltä olevien mielestä siirtyminen esimerkiksi Ruotsin normaaliaikaan toisi valoa kaikkein vaikeimpiin ajankohtiin eli talviaamuihin.
Tutkimusprofessori Timo Partonen THL:ltä katsoo, että valoisammat aamut helpottaisivat heräämistä ja oloa syksyllä ja talvella. Sisäinen kellomme hakee juuri aamun tunteina valoisuuden aikamerkkiä itselleen, hän sanoo.
Länsi-Euroopan aikavyöhykkeessä pysyisimme Partosen mukaan lähempänä 24 tunnin täsmällistä käyntiä, saisimme tätä kautta helpotusta kaamosoireisiin ja yöuni pysyisi laadukkaampana.
Kellojen kääntäminen sunnuntainvastaisena yönä tuo meille hieman valoisammat aamut muutamaksi viikoksi – jos sää sallii – mutta aikavyöhykkeen siirron vaikutus olisi ympärivuotinen, Partonen sanoo.
Syksyn ja talven aamut ovat kuitenkin tärkeimmät, koska niihin liittyvät kaamosoireet ja huono nukkuminen.
Myös maantieteellinen sijaintimme puoltaa siirtymistä toiseen aikavyöhykkeeseen. Partosen mukaan meillä riittää valoisaa aikaa läpi vuoden enemmän puolenpäivän jälkeen kuin sitä ennen.
Tämä ei hänen mukaansa ole sisäisen kellomme kannalta paras mahdollinen ratkaisu, vaan ylläpitää ja voimistaa sisäisen kellomme jätätystä, hän sanoo.