Päiväkirjan pitämistä on pidetty henkilökohtaisena, salaisena maailmana. Nuoruuden päiväkirjassa oli jopa lukko. Sosiaalisen median aikakaudella päiväkirjan pitämisestä on tullut julkista, eikä ainoastaan nuorten puuhaa. Nyt nettipäiväkirjaan eli bloggaamiseen ovat hurahtaneet keski-ikäiset, ja buumi on vasta alussa.
53-vuotias Maiju Kauppila ja 46-vuotias Tiia Koivusalo bloggaavat peräti 5–6 tuntia päivässä. Kummallakin on oma blogi, mutta viimeisin avaus on yhteinen videokanava Tädit tubettaa, jonne naiset lataavat hauskoja ja itseironisia videoita elämästään tai kauneustuotteiden kokeiluista.
Kyllä ihmiset tunnistavat. Ja minua saa aina halata.
Maiju Kauppila
Vielä ei puuhasta saa elantoa eikä edes kameran kuluja, mutta tavoitteena on, että jonakin päivänä päiväkirjat ovat päätyö.
– Minä toivoisin, että joku löytäisi minut, ja luulen, että me olemme aika lähellä siinä löytämisessä, sanoo Kauppila.
Naisten mukaan Suomessa on kymmenkunta ammattibloggaajaa, jotka tienaavat päiväkirjoillaan tai videokanavallaan elantonsa.
– Ehkä minä saan tällä hetkellä bloggaamisella lapsille viikkorahaa, mutta kyllä me pyrimme siihen, että olisimme niitä keski-ikäisiä ammattibloggaajia. Muutos on jo näköpiirissä, paljastaa neljän lapsen kotiäitinä toimiva Koivusalo.
Keski-ikä megatrendinä maailmalla
Tredianalyytikko Susanna Björklund nostaa keski-ikäisyyden yhdeksi tämän aikakauden ilmiöistä. Keski-ikä on tullut hyväksytyksi ja myös kaupallisesti kiinnostavaksi teemaksi.
– Ikääntyminen on todella vahva megatrendi ympäri maailmaa. Muualla maailmassa on ymmärretty sen arvo ja kaikenlaista liiketoimintaa on syntynyt sen ympärille, mutta Suomessa toistaiseksi vähemmän, kertoo Björklund.
Björklundin mielestä nykyisin keski-ikäinen voi paremmin kuin ennen.
– Erään tutkimuksen mukaan ihmisen keskimääräinen ikä on noussut 9 vuotta. Kun elämme pidempään, jää ruuhkavuosien jälkeen mahdollisuus huolehtia itsestä hyvällä tavalla.
Keski-ikäiset näkyvät trendianalyytikon mukaan esimerkisi muotikuvissa, joissa aiemmin malleina ovat olleet vain nuoret. Keski-iän hyväksyminen liittyy Björkludin mukaan myös osaksi suurempaa suvaitsevaisuuden trendiä.
– Liian kapea tapa ajatella asioista on tullut tiensä päähän. Nyt kaiken sosiaalisen median myötä tieto erilaisista tavoista toimia leviää nopeasti. Kun ihmiset näkevät esimerkkejä, niin maailma muuttuu, sanoo Björklund.
Muotia, kauneutta ja aitoa elämää
Ammattilaisuus ei suinkaan ollut Maijulle ja Tiialle alun perin syy ruveta bloggaamaan. Päätyönään valtion virkamiehenä toiminut Kauppila innostui sosiaalisesta mediasta jo kymmenen vuotta sitten. Hän perusti askartelublogin ja jakoi ohjeita kunnes väsähti.
– Minulle tuli leikkisästi sanottuna askarteluburnoutti. Mietin kuitenkin, että en voi jättää fanejani. Päätin jatkaa bloggausta aiheista, jotka ovat aina olleet lähellä sydäntäni eli muoti, kauneus, terveys ja hyvinvointi, Kauppila kertoo.
Nyt Kauppilan sivuilla on 22 000 lukijaa kuukaudessa, ja sivuillaan vaatteita ja koruja esittelevä räväkkä nainen aletaan jo tunnistaa kaupassa ja kaduilla kotikaupungissaan Helsingissä.
– Mieheni aina hymähtelee, kun joku tulee vastaan ja kysyy: Hei Maiju, saanko minä halata sinua? Kyllä ihmiset tunnistaa. Ja minua saa aina halata, nauraa Kauppila.
Koivusalon bloggaus alkoi pitkän harkinnan jälkeen. Porvoolainen kotiäiti oli osallistunut muutamaan kirjoituskilpailuun ja voittanut pääpalkinnonkin. Lopulta aviomiehen kannustamana Koivusalo rohkaisi mielensä, ja idea julkiseen päiväkirjaan syntyi.
– Olen itse paljon seurannut blogeja, ja minua on aina ärsyttänyt, että ei ole arkirealismista kertovia blogeja. Sellaisia, joissa näytetään meikitön naama ja nauretaan omalle keskivartalolihavuudelle tai meikittömälle aamunaamalle. Halusin perustaa blogin, joka on aito, kuvailee Minäkö keski-ikäinen? -blogia kirjoittava Koivusalo.
Uskomaton yhteisöllisyys
Koivusalo luuli kirjoittavansa yksin päiväkirjaansa, mutta puolentoista vuoden bloggauksen jälkeen porvoolaisnaisen tarinointia seuraa jo 27 000 ihmistä kuukaudessa.
– Olen ihan yllättynyt lukijoiden ja kirjoituksista saamieni kommenttien määrästä. Kun kirjoitan jotakin tosi aitoa ja henkevää, voi tulla jopa 60 kommenttia. Blogini herättää ihmisissä samaistumista, Koivusalo pohtii.
Blogin myötä hänen elämänsä on muuttunut kuin taikaiskusta. Blogin lukijoista ja muista bloggaajista on tullut yhteisö, jonka kanssa tavataan myös livenä. Lasten mielestä äiti on jo liikaakin menossa. Yhteisöllisyys on bloggaamisen parasta antia, sanovat molemmat naiset yhdestä suusta.
Kun kirjoitan jotakin tosi aitoa ja henkevää, voi tulla jopa 60 kommenttia.
Tiia Koivusalo
– Tämä yhteisöllisyys on jotain ihan uskomatonta. Ihmiset jakavat omia kokemuksiaan, lapsuuden ongelmia, ystävän menetyksiä, sairauksia. Tuntuu, että voi auttaa, ja minua autetaan. Tämä on vähän kuin ilmaista terapiaa, hekottaa Koivusalo.
– Olen saanut jopa itsetuntoa. Olen kuitenkin sellainen ujohko persoona. Nyt olen löytänyt jutun, josta olen jopa puhjennut kukkaan, sanoo Koivusalo hymyillen.
Blogitapaamisesta naiset löysivät myös toisensa. Syntyi ystävyys ja alku yhteisille ideoilla.
– Minua jännitti ihan hirveästi mennessäni ensimmäiseen blogitapaamiseen. Olin oikein ottanut pulssilääkkeen korkeaan sykkeeseen. Sitten vastaan tulee Maiju, joka halaa, ja me molemmat totesimme, että tässä on minun sieluni sisko, Koivusalo kertoo.
Elämää blogin ehdoilla
Blogin pitäminen rytmittää molemmilla naisilla jokapäiväistä elämää. Koivusalon bloggaus jakautuu päivään paloina. Kun lapset ovat menneet kouluun ja koira on lenkitetty, Koivusalo kirjoittaa. Illalla hän vastaa kommentteihin. Hän haluaa kirjoittaa jokaiselle jotakin mielekästä.
Kauppilalla puolestaan menee melkein toinen työpäivä virkatyön jälkeen blogatessa. Mies tai työkaveri ottaa valokuvat, joissa Kauppila esittelee muotia, koruja tai kauneudenhoitoa.
Kaikki elämä mietitään blogin silmin ja ideoidaan, mistä tulisi kiva juttu. Mökillekin piti hankkia läppäri, jotta viikonloppuna voi tehdä postauksia. Aivan kaikesta ei kuitenkaan blogata.
– Vedän rajan siinä, että mieheni ei oikeastaan esiinny blogikuvissani. Työpaikastani en puhu, ja koti on kolmas, missä menee raja. Se on kuitenkin pintaa, mitä minä esittelen, sanoo Pinkit korkokengät -blogin pitäjä Kauppila.
Koivusalon mielestä kirjoittajan pitää tuntea vastuu sanoistaan. Hänen rajansa kulkee oman elämän kuvaamisessa, ei muiden. Omista lapsista hän kirjoittaa heidän luvallaan.
– Joskus olen käsitellyt lapsen kiusaamista. Minun lastani on kiusattu. Kerroin myös tyttäreni sydänleikkauksesta. Sitä minä mietin tosi pitkään ja se jopa kadutti vähän. Mutta jälkikäteen mietin, että haluan todistaa lapselleni, että leikkausarvessa ei ole mitään hävettävää, tuumii Koivusalo.