Valioliiga-otteluiden seuraaminen on monelle englantilaiselle jalkapallofanille lähes henki ja elämä. Tämä käy ilmi Jere Virtasen ja Jaakko Perttilän kirjoittamasta Kannattamisen kahdet kasvot -kirjasta.
Jaakko Perttilä ja Jere Virtanen kertovat kirjassa, että joillekin jopa perheen ja seuran välinen tärkeysjärjestys menee ylösalaisin.
Perttilä toteaakin, että monet fanit viettävät viikonloput toistuvasti mieluummin pubeissa ja stadionilla ystävien kanssa kuin perheen kanssa kotona.
- Toistuva teema tuntui olevan yhteisöllisyyden tunne. Tunne siitä, että kannattajaryhmän jäsenet ovat samanlaisia kuin millainen itse on. Ja vaikka muut seuran kannattajat olisivat muuten erilaisia, ainakin yksi asia yhdistää. Se yhdistävä tekijä (oma jalkapalloseura) on vieläpä niin vahva tekijä, että se saa iloitsemaan yhdessä ja huokailemaan pettymyksestä yhdessä. Jopa vuodattamaan kyyneleitä yhdessä.
Perttilä kirjoittaa, että samanlaista tunteiden kirjoa ei välttämättä ole tarjolla tasaisessa perhe-elämän arjessa.
- Viikonloppu perheen kanssa ei välttämättä tuota vahvasti tunnepitoisia elämyksiä toisin kuin oman joukkueen ottelun katsominen.
Virtanen ja Perttilä kertovatkin, että ottelupäivät ovat erittäin pyhä asia kannattajille. He rakastavat ja odottaavat niitä samalla innolla kuin Suomessa opiskelijat odottavat vappua.
- Ainoana erona tietenkin on se, että Valioliiga-kausi käsittää 19 koti- ja 19 vierasottelua, joten sikäläinen vappu on parhaimmillaan 38 kertaa vuodessa. Ehkä toinen hyvä vertauskuva tunnetasolla on lapset ja joulu. Odotus alkaa jo paljon ennen ottelupäivää ja purkautuu tunteiden palona itse ottelupäivänä. Pubit ja kadut ovat täynnä iloisia ja laulavia ihmisiä, jotka kaikki suuntaavat lopulta kohti stadionia.
Fanit ovat koetuksella
Englantilaisen jalkapalloilun kaupallistuminen on tuonut haasteita myös katsojille, kun televisioinnin takia otteluiden alkamisajankohtiin ja jopa pelipäiviin on kajottu.
- Otteluiden aiempien alkamisajankohtien vuoksi vieraspeleihin lähtevät kannattajat joutuvat matkustamaan hankaliin aikoihin. Fanit joutuvat lähtemään joskus jopa aamuyön alkutunteina liikenteeseen ehtiäkseen vieraskaupunkiin ajoissa. Ja totta kai turvallisuusasioiden takia paikalla pitää olla todellakin ajoissa, koska esimerkiksi vieraskannattajien linja-autot ovat tarkassa valvonnassa.
Virtanen ja Perttilä muistuttavat, että haasteita tuovat erityisesti maanantaiottelut, kun maan läpi matkustavat fanit joutuvat hankkimaan tuolle päivälle joko vapaata tai lyhentämään työpäiväänsä.
- Tiistainkin osa joutuu ottamaan kokonaan vapaaksi.
- Tämä ei tietenkään päde esimerkiksi Lontoon paikalliskamppailuissa tai muissa lähialueen derbyissä, mutta esimerkiksi Walesista matkustavat fanit ovat todella koetuksella.
Fanittamista ilman rajoja
Perttilän mukaan intohimoiset jalkapallofanit ottavat lajin enemmän kuin tosissaan. He katsovat jokaisen pelin pelipaita päällä – ehkä huivikin on kaulassa. Perttilä kirjoittaa, että tosifanin vaatekaapista löytyy myös lukuisia muita seuran väreillä maalattuja pelipaitoja, shortseja ja sukkia.
- Kahvi juodaan oman seuran mukista. Kynissä ja muistikirjoissa on oman seuran logo. Kellokin ranteessa tunnustaa väriä.
- Omasta seurasta tiedetään kaikki. Ei vain jokaista pelaajaa, vaan myös jokaisen pelaajan pelinumero, ikä, syntymäpäivä, maalimäärät ja voitetut pokaalit. Itse seuran historia osataan suhteellisen hyvin ulkoa perustamistarinasta nykypäivään. Osataan luetella menestysvuodet, -joukkueet ja -valmentajat.
Virtanen jatkaa muistuttamalla, että jalkapallo on ollut työväenluokalle aina pakoreitti usein kovin karusta arkielämästä.
- Ottelupäivät ovat irtiotto todellisuudesta. Viimeisten rahojen laittaminen ottelulippuihin ja muutamaan tuoppiin on itsestäänselvyys. Äänen käheäksi huutaminen stadionilla on pakollista. Vaikeaa tekee jo kotona selittää omalle puolisolle, miksi taas tuli uusi paketti oman suosikkiseuran verkkokaupasta ja miksi kalenterista varataan ensin pelimatkapäivät ennen yhteisiä lomia.
Yle lisäsi Englannin jalkapalloinnostusta Suomessa
Suomessakin on brittiläisen jalkapalloilun kannattajaryhmiä. Innostus syntyi ja voimistui 1970-luvulla, kun Yle alkoi televisioida Englannin liigan otteluita.
- Yleisellä tasolla voidaan todeta, että iso osa suomalaisista pitkän linjan kannattajista on aloittanut aktiivisen seuraamisen ja kannattamisen juuri tuolloin 70-luvulla. On totta kai paljon myös ihmisiä, joiden osalta mennään vielä pidemmälle historiaan, mutta kiitos Yleisradion, 70-lukua voidaan pitää suomalais-brittiläisen kannattajakulttuurin suurena alkuaikana, Perttilä ja Virtanen iloitsevat.
He arvioivat kirjassaan, että Suomessa on jo paljon toisen tai jopa kolmannen sukupolven kannattajia noilta ajoilta.
- Osa on saattanut toki vaihtaa matkan varrella suosikkiseuraansa, mutta monella on edelleen vahva side siihen seuraan, jonka tuolloin päätyi syystä tai toisesta omakseen ottamaan.
Suomessa seurauskollisuus on kuitenkin erilaista kuin Englannissa. Virtanen ja Perttilä kertovat, että Englannissa jo lapsesta asti jotain seuraa kannattaneet ovat kasvaneet kiinni fanittamiseen. He uhraavatkin pelipäivinä aamusta asti koko päivän jalkapalloilulle.
- Ympärillä on jo aamusta lähtien muu yhteisö, jonka kanssa päivä koetaan. Ei ole kompromisseja. Jos työvuoro osuu kohdalle, ollaan aina sairaana – vaikka potkujen uhalla.