Suomeen on tullut tänä vuonna yli 24 000 turvapaikanhakijaa. Heistä yli 17 000 on tullut Irakista.
Lieksan Märäjälahteen perustettuun vastaanottokeskukseen on tullut noin 190 turvapaikanhakijaa. Heistä valtaosa on yksin tulleita irakilaisia miehiä. Seassa on muutamia perheitä.
Turvapaikanhakijat ovat nimenneet Lieksan Märäjälahden Persianlahdeksi. Myös vastaanottokeskuksen työntekijät ovat mieltäneet paikan nimen.
– Meidät työntekijät ja asiakkaat on kerralla tiputettu Persianlahdelle, ohjaaja Päivi Putkonen sanailee vastaanottokeskuksen nopeaa perustamista.
– Olen sukeltanut Persianlahteen. Nyt pää on pinnalla, Putkonen kuvailee.
Vastaanottokeskuksen työntekijät kertovat olevansa yhtä aikaa lääkäreitä, sosiaaliviranomaisia ja kotitalouden opettajia. Päivien aikana käsitellään erikoisia tilanteita. Putkonen kertoo toimivansa välillä muun muassa sosiaalityöntekijänä, tulkkina ja lääkärinä.
Vajaan kuukauden mittainen matka
Märäjälahdessa kuulee yhtä monta tarinaa kuin on ihmisiä.
Yaseen Hasan Harfash tuli Suomeen Irakista yhdessä perheensä kanssa. He kertovat, että vaarallinen matka Suomeen kesti 18 päivää.
He kertovat kuinka pommit räjähtelivät kodin lähistöllä ja kadulla näkyi ruumiin osia. Perheen äiti kertoo, että häntä pelotti laittaa lapset kouluun, koska ei tiennyt tulevatko he takaisin kotiin koulusta.
Isän mukaan perheen poika oli siepattu koulumatkalla ja hänestä oli pyydetty lunnaita. Nyt perhe tuntee olonsa turvalliseksi Märäjälahdella.
Kymmenen maan kautta Suomeen
Myös Saif Uldin Jomaah on tullut Irakista, Bagdadista. Hän kertoo tulleensa kymmenen maan kautta Suomeen. Reitti kulki Turkin, Kreikan, Makedonian, Serbian, Kroatian, Itävallan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Tornioon.
Pystyin sopeutumaan ajatukseen, että kuolen.
Saif Uldin Jomaah
Mies lähti kotoaan yksin. Kotimaahan jäivät vaimo ja kaksi pientä tytärtä.
– Päätin tulla yksin, koska en osaa uida. Vaarallisin matkaosuus oli Turkista Kreikkaan, kun piti ylittää meri pienellä veneellä.
– Otin riskin ja lähdin. Pystyin sopeutumaan ajatukseen, että kuolen. En pystynyt sopeutumaan ajatukseen, että vaimoni ja tyttärieni olisivat kuolleet matkalla, Saif Uldin Jomaah kertoo.
Saif Uldin Jomaahin tavoitteena on saada turvapaikka Suomesta. Hän haluaisi jäädä asumaan Lieksaan. Toinen tavoite on saada yhdistettyä perhe niin, että vaimo ja tyttäret voisivat tulla turvallista reittiä Suomeen.
Täyskäännös takaisin
Märäjälahden vastaanottokeskuksen ohjaaja Päivi Putkonen kertoo, että muutamat turvapaikanhakijat ovat lähteneet jo kotimatkalle.
– Muutamat lähtivät heti parin päivän jälkeen. Yksi kertoi, että äiti on kuolemassa ja hän haluaa kotiin.
Putkosen mukaan tämän jälkeen moni muukin turvanpaikanhakija kertoi äitinsä olevan kuolemaisillaan ja haluavansa palata kotiin. Putkonen arvelee, että osittain kyseessä voi olla sympatian hakeminen vastaanottokeskuksen työntekijöiltä.
– Olen ihmetellyt, miksi he lähtevät. Jos maksaa matkasta 4 000, eikä edes tiedä pääseekö hengissä perille, luulisi katselevan Suomen kauemmin.
Putkonen arvelee, että osa lähtijöistä on ymmärtänyt, että he eivät todennäköisesti lupaa jäädä Suomeen.
– Jos otetaan 200 suomalaista miestä, siinä joukossa on porukkaa papista roistoon, ihan sama tässäkin.
Kotouttaminen alkaa heti
Lieksan Märäjälahdella opetellaan tavallisia asioita, ainakin meille suomalaisille. Pyykinpesua, siivousta ja tietenkin suomen kieltä.
– Pikkulapset kysyivät jo tosi vihaisena, miksei koulu ole jo alkanut.
Monet turvapaikanhakijat ovat aloittaneet suomen kielen opiskelun jo itsenäisesti. Vastaanottokeskuksen seinillä ja tavaroissa on muistilappuja, joissa lukee suomenkielinen sana ja arabiankielinen sana.
– Ensi vuonna osaan jo tapella arabiaksi, naurahtaa Putkonen.
Ikävä puskee esiin
Monet turvapaikanhakijat esittelevät vieraille ja vastaanottokeskuksen työntekijöille kuvia lapsistaan. Monella on huoli siitä, kuinka perhe pärjää kotimaassa.
Ohjaaja Päivi Putkonen epäilee, että turvapaikanhakijoiden mahdolliset traumat alkavat tulla hiljalleen esiin.
– Tähän asti on saattanut olla hauskaa, koska on päässyt perille.
Putkosen mukaan suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista on alle 10-vuotiaita lapsia kotimaassaan.
Monen turvapaikanhakijan mielestä suomalaiset ovat iloisia ja ihania ihmisiä.
– Kaikkialta voi nähdä hymyn, Saif Uldin Jomaah toteaa istuessaan katsomassa ikkunasta Lieksan Persianlahtea.