Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön vetämässä projektissa Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on onnistuttu kasvattamaan laboratorio-olosuhteissa uhanalaisen sammalen itiöistä elinkelpoisia taimia. Tätä menetelmää kutsutaan etäsuojeluksi.
Isonuijasammal on koko Euroopan mittakaavassa uhanalainen ja harvinaistunut laji. Etäsuojelu kohdistuukin etenkin kaikkein uhanalaisimpien lajien suojeluun. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksiköstä.
– Etäsuojelussa yritetään esimerkiksi kasvitieteellisissä puutarhoissa tai erilaisissa geenipankeissa, kuten siemenpankissa, tallettaa lajeja ja sitten tarpeen mukaan palauttaa niitä takaisin luontoon alkuperäisille kasvupaikoille.
Suomalaisilta onnistui se, mikä briteiltä ei
Kasvien etäsuojelu on vielä harvinaista. Esimerkiksi sammaleen etäsuojelua on kokeiltu Suomen lisäksi Isossa-Britanniassa, mutta siellä tutkijat eivät ole vielä onnistuneet kasvattamaan sammalen itiöitä laboratoriossa. Sen sijaan Suomessa Luonnontieteellinen keskusmuseo onnistui kasvattamaan uhanalaisen isonuijasammalen itiöitä. Isonuijasammal näyttää kotiutuneen Hattulan Peurasuolle, kertoo Sanna Laaka-Lindberg.
– Näyttää oikein mukavalta. Kuukausi sitten istutettiin etäsuojeluolosuhteissa kasvatetut sammalet tänne maastoon ja ne näyttävät voivan juuri niin hyvin kuin toivottiinkin. Kaikki näyttää talven tuloa varten sopivalta.
Sanna Laaka-Lindberg kertoo, että Peurasuon isonuijasammeleen taimia käydään katsomassa keväällä, jolloin on tarkoitus istuttaa samalle suolle vielä lisää samaa sammallajia.
– Näin haluamme selvittää, onko syksy vai kevät parempi istutusaika, ja tietysti myös sen, onko itiöiden alkuperällä väliä. Osa itiöistä on nimittäin kerätty Sodankylästä ja osa Hattulasta.
Isonuijasammaleen lisäksi Luonnontieteellisen keskusmuseon etäsuojelussa kasvatetaan nuokkulapiosammaleen ja maksasammaleen itiöitä.
– Suomessa tunnetaan vain kolme nuokkulapiosammaleen esiintymää. Toiveissa on, että sitä päästään istuttamaan takaisin luontoon jo ensi keväänä, kertoo Sanna Laaka-Lindberg.
Osa ELY-keskuksista vastustaa etäsuojelua
Etäsuojelun keinoin yritetään Suomessa edistää lajien suojelua. Tästä huolimatta kaikki ELY-keskukset eivät katso etäsuojelua suopein silmin.
– Hämeen ELY-keskus antoi meille luvan istuttaa isonuijasammalta Peurasuolle, koska suo kuuluu Natura-alueeseen ja sammal on harvinainen.
Sen sijaan muualla ELY-keskukset eivät ole antaneet lupaa istutuksiin, koska pitävät etäkasvatettujen lajien istutuksia vaarallisina. Nämä ELYt uskovat, että uusi tai palautettu laji voi käyttäytyä vieraslajien tapaan haitallisesti ja lähteä leviämään luonnossa hallitsemattomasti.
– Emme saaneet edes lupaa kerätä lähtömateriaalia etäsuojelua varten, kertoo projektikoordinaattori Sanna Laaka-Lindberg. ELY:t eivät myöskään antaneet lupaa istuttaa muualta kerättyjen itiöiden jälkeläisiä niiden alueille.
Päivitetty 30.10.2015 klo 10.04: Tarkennettu, että sammalen kasvatustyö on tehty Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.