Baritoni Sauli Tiilikainen oli vasta kiinnitetty Axelin rooliin Kansallisoopperan Isän tyttö -teoksessa. Hän esitti isää, jonka tytär harkitsi itsemurhaa. Sitten Tiilikainen sai järkyttävän uutisen. Hänen tyttärensä oli tehnyt itsemurhan.
Aikaa ehti kulua sen verran, että surun murtama oopperalaulaja vei roolinsa kunnialla läpi. Hänelle se oli osa surutyötä.
Tiilikainen oppi luottamaan teoksen tekijöihin, ja pian hän rohkaistui tarjoamaan heille lähes 150-sivuista, käsinkirjoitettua päiväkirjaansa uuden oopperan aiheeksi. Säveltäjä Olli Kortekangas ja ohjaaja-libretisti Michael Baran ottivat haasteen vastaan.
Voit vilkuttaa
Henkilökohtaisemmaksi aihe ei voisi mennä. Tiilikainen laulaa lauantaina 31. lokakuuta kantaesitettävässä Oma vika -oopperassa omasta elämästään, omista tunteistaan, edesmenneestä tyttärestään.
Hänellä oli lupa muuttaa librettoa mieleisekseen, mutta esitykseen jäivät myös kipeimmät rivit. Sellainen on tyttären, neljän lapsen äidin jäähyväiskirje: "Äiti katsoo elämääsi pilven reunalta. Voit vilkuttaa. Olet rakas."
Itse asiassa Tiilikainen on yhä hieman epävarma, kuinka teoksen esittäminen Turun Manillassa sujuu.
– Siellä on pari aika iholle menevää juttua, jäähyväiskirjeet ja kuolinsyylausuntoja. En ole ihan varma, miten se tuolla esityksessä toimii, mutta teen tämän roolityönä. Sitä kautta pystyn sen esittämään, Tiilikainen arvelee.
Kaksi ja puoli päivässä
Lähes tasan seitsemän vuotta sitten Tiilikainen ui syvissä vesissä. Päällimmäisiä kysymyksiä oli kaksi: Miksi? Mitä hän olisi voinut isänä tehdä toisin? Nyt on jo hieman helpompaa. Vastaavia valonpilkahduksia nähdään myös oopperassa.
– Joissain kohtauksissa on aika paljon huumoria, ja siksi olen Michaelin työhön erityisen tyytyväinen. Syyllisyydentunteen kautta mukaan on tullut vuosien varrella armo, armahdus itselleen ja ehkä muillekin. Sitä tässä haetaan, Tiilikainen sanoo.
Oopperan aihe puhuttelee. Sen tietävät Tiilikainen ja teoksen Saaristo-oopperalle tilannut Päivi Nisula, joka menetti esikoisensa tapaturmaisesti kaksi vuotta sitten. Yhteiskunta on ulkoistanut kuoleman sairauksineen, onnettomuuksineen ja itsemurhineen, joita tehdään Suomessa kaksi ja puoli päivässä.
– Ooppera on myös vertaistukea. Joka päivä tämän saman aiheen piiriin tulee uusia suomalaisia. Uskoisin, että teos koskettaa ihmistä tosi syvälle, mutta missään tapauksessa ei tarvitse ahdistua, Tiilikainen tähdentää.
Aika on armollinen
Oma vika -oopperan harjoituksissa baritoni puhkuu energiaa. Lasista tehty lattia tömisee, kun isä raahaa arkkua. Se on monikäyttöisyydessään oopperan ainoita lavasteita.
Michael Baran ohjaa tapahtumat mahdollisimman yksinkertaisiksi, sillä teoksen voima on tekstissä.
– Vaikeinta oli kohottaa Saulin yksityinen tarina yleiselle tasolle, Baran sanoo.
Säveltäjä Olli Kortekangas ja Tiilikainen tuntevat vuosikymmenten takaa. Kaksikko keskusteli myös seitsemän vuotta sitten. Melodisesta musiikista pilkistää henkilökohtaisuus, vaikka Kortekangas suhtautui teoksen säveltämiseen kuin mihin tahansa työhön.
– Jos ja kun siellä on isoja tunteita takana, niin kyllä ne siitä musiikista kuuluvat, Kortekangas vakuuttaa.
Aika on ihmeellisen armollinen. Pariin vuoteen Tiilikainen ei pystynyt antamaan lehtihaastatteluita, mutta nyt keskusteluiden avaaminen on tärkeää. Oopperan sanoma on yksinkertainen.
– Rakastakaa toisianne. Niitä päiviä, joita on, ei kannata käyttää vihanpitoon tai syyllistämiseen, Tiilikainen painottaa.