Suomessa toimi viime sodissa kymmeniä naisia päämajan salaista tiedustelutoimintaa harjoittavissa yksiköissä. Äänislinnassa, eli nykyisessä Petroskoissa, jatkosodan aikana toimineeseen tiedustelukouluun siirrettiin henkilöstöä muun muassa Joensuusta Osasto Kuismasen mukana.
Naiset olivat jatkuvassa vaarassa alituisen sieppausuhan vuoksi.
Tarkan seulan läpi käyneet naiset seurasivat tiedusteluorganisaatiota Joensuusta aina Äänisen rannalle, Äänislinnaan (Petroskoi).
Osasto Kuismanen (OsKu) vastasi varsinkin kaukopartiomiesten toiminnasta ja myöhemmin OsKu:sta irrotettu kapt. Reino Raskin johtama osasto Raski muun muassa Suomeen loikanneiden vakoilijoiden koulutuksesta.
Nuoret naiset työskentelivät alituisen kiireen ja vaaran keskellä.
Heitä opetettiin käyttämään asetta ja sitä, miten toimia mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.
Matti Kosonen
– Naiset työskentelivät konekirjoittajina agenttikoulussa, jossa koulutettiin Suomen puolelle siirtyneitä venäläisistä sotavankeja vakoilijoiksi Venäjälle. Heitä opetettiin käyttämään asetta ja sitä, miten toimia mahdollisen hyökkäyksen sattuessa, kertoo toinen ”Agenttikoulun naiset. Lottana vakoojien ja kaksoisagenttien keskellä” –kirjan kirjoittajista, Matti Kosonen.
Naiset, joista osa oli myös lottia, kirjoittivat puhtaaksi raportteja, kuulustelupöytäkirjoja ja partioselostuksia. Heidän työnään oli myös kirjoittaa puhtaaksi vakoilijoiden lähettämiä raportteja.
Työtä tehtiin kellon ympäri ja puhtaaksikirjoitettava materiaali pääsääntöisesti käsin kirjoitettua ja jopa vaikealukuista materiaalia. Kun työntekijä poistui työpisteeltään, ei mitään materiaalia saanut jättää näkyville.
– Moskovassa oli perustettu erikoisosasto, jonka tarkoituksena oli hyökätä Osasto Raskiin ja kaapata ainakin osaston päällikkö ja surmata loput, kertoo Kosonen.
Valvonta oli tiukkaa, mutta ei aukotonta
Vaikka osastoa ja sen henkilökuntaa saattoi turvallisuusnäkökulmasta tarkkailla useakin suomalainen taho, niin valvonta ei ollut täysin veden pitävää.
– Venäläiset onnistuivat soluttamaan Osasto Raskiin agentin, joka tuli yliloikkarina kouluun. Kun hänet lähetettiin vakoilumatkalle, hän pystyi kertomaan venäläisille, mitä Raskissa tapahtui ja ketä naisia siellä oli sellaisia, joihin vihollinen voisi ottaa yhtyettä, sanoo Kosonen.
Sodan jälkeen myös tiedustelutoiminnan naiset olivat valvontakomission suurennuslasin alla. Tuore teos kertoo, että osastosta oli olemassa luetteloita, joista saattoi selvitä agenttien henkilöllisyys ja olinpaikka. Myös naisia kuulusteltiin, mutta heitä oli jo etukäteen valmennettu sodan loputtua puhuttelujen varalta.