Tiina Hautalalla on läheinen suhde kotikaupunkinsa Vaasan kummituksiin. Kun kirjailija lähtee Konsulinnan kahvihuoneen ullakolta, huikkaa hän aivan luontevasti kiitokset Tulla Moelle.
Kirjailija ei halua kiitosta aavebuumista itselleen.
– Kyllä kiitos kuuluu näille hienoille aaveille!
Tallentamiensa tarinoiden aaveita Hautala ei ole kuitenkaan koskaan kohdannut itse eikä ole erityisen innostunut kohtaamaankaan.
– Meillä on sopimus. Minä kerron heistä, mutta he eivät näyttäydy minulle.
Hautalan kotiseudulla kummitustarinaperinne on erityisen rikas ja viime vuosina tarinat ovat alkaneet kiehtoa uudella tavalla. Kummitusten yön lähestyessä on kirjailijalla pitänyt kiirettä. Monenlaisia tapahtumia on alkanut syntyä kummitusten ympärille ja Hautalan asiantuntemuksella on kysyntää.
– Toivon, että tämä rikas perinne voitaisiin hyödyntää vielä paremminkin. Ei aavekaupunki vaan aaveiden kaupunki, visioi Hautala kotikaupunkinsa tulevaisuutta.
Aavetarinat ovat myös yksi tapa kertoa menneisyydestä. Hautalan mukaan aaveet voivatkin toimia mainioina matkaoppaina.
– Paikalliset aavetarinat kertovat paljon myös seudun historiasta, ihmisistä, elinkeinoista ja menneiden sukupolvien mielenmaisemista.
Lähteet: Tiina Hautala: Aaveiden kaupunki – Kummitustarinoita Vaasasta (2009), Aaveiden Pohjanmaa – Kummitustarinoita mailta ja meriltä (2013)