Koulutussäästöt ovat puhuttaneet pitkin syksyä, ja tiistaina uutisoitiin yhä useamman kuudesluokkalaisen olevan kyllästynyt koulunkäyntiin. Psykologi Keijo Tahkokallio muistuttaa ongelmia syntyvän, kun pysyvät asiat katoavat sekä perheistä että koulusta. Samaan aikaan teknologian keskeinen osa arjessa ja esimerkiksi sosiaalinen media muuttavat tilannetta.
"Helppous on nykypäivän propagandaa"
Eilen tiistaina Ylen tv-uutisten päälähetyksessä luokanopettaja Maarit Korhonen arvioi, että tapahtuu jonkinlainen "räjähdys", kun nykykoululaisten ja koulun kuilu kasvaa riittävän suureksi. Tahkokallio ei tähän usko.
– Koululaiset vetäytyvät entistä enemmän omaan keskinäiseen maailmaansa ja alkavat laiminlyödä koulua. Siitä seuraa syrjäytymistä, ei räjähdystä, Tahkokallio ennakoi.
Suurena pulmana Tahkokallio näkee nykyajassa sen, että lasten toivomukset muuttuvat aikuisten toiveiksi.
– Tämän ajan propagandaa on se, että olisi olemassa helppo tie: annetaan lapsille vapaat kädet ja he löytävät itse kaiken. Kun annetaan helppo tie, kyky selviytyä elämästä vanhuuteen asti heikkenee, hän huomauttaa.
Stressinsietokyky kehittyy nykyään heikosti.
Keijo Tahkokallio
Tulevaisuuteen, kuten töihin, joita ei vielä ole olemassa, ei Tahkokallion mielestä voi valmistautua mitenkään.
– Täytyy kehittää ominaisuuksia, joita tarvitaan uuden kohtaamisessa. Ominaisuudet, joiden myötä tullaan kykeneviksi sietämään epävarmuutta, ponnistelua ja odottamista, kehittyvät vastarinnassa, hän muistuttaa.
Kun aikuinen ei halua asettua lapsen kanssa vastarintaan, häviää vahvaksi ihmiseksi kehittyminen. Lapsista tulee heikkoja.
– Aina löytyy hyviä opettajia ja hyvin toimivia luokkia. Liian usein opettajat ovat kuitenkin voimattomia lasten kanssa, Tahkokallio kuvailee.
"Ihmiset musertuvat normaalien suorituspaineiden alle"
Ihminen kestää kiirettä, kun hän saa vastaavasti lepoa. Kun levosta nipistetään, aivot ovat koko ajan töissä.
– Stressihormonikemikaalit viipyvät kehossa koko ajan liian pitkään. Siitä seuraa alakuloisuutta ja väsymystä, masennustakin, Tahkokallio listaa syitä lasten kasvavalle pahoinvoinnille.
Lapsilla kuuluukin olla suorituspaineita, hän painottaa.
– Stressinsietokyky kehittyy nykyään heikosti. Ihmiset musertuvat normaalien suorituspaineiden alle, Tahkokallio kuvailee.
Nykyään on entistä yleisempää, ettei lapsille tapahdu asioita, joiden myötä heidän stressinsietokykynsä kehittyisi, Tahkokallio arvioi. Sietokyvyn puutteesta seuraa väsymystä, voimattomuutta ja elämänhaluttomuutta.
Kun annetaan helppo tie, kyky selviytyä elämästä vanhuuteen asti heikkenee.
Keijo Tahkokallio
Hyvinvoivien perheiden lasten oireilu on ollut jonkun aikaa keskuudessamme, mutta se lisääntyy, Tahkokallio pohtii. Tähän liittyvät muun muassa erilaiset älylaitteet ja sosiaalisen median väärinkäyttö.
– Koko yhteiskunnassa pitäisi tehdä selväksi, että älypuhelimet eivät kuulu sänkyyn eivätkä ruokapöytään. On oltava jotain, mitä kunnioitetaan, Keijo Tahkokallio painottaa.
Ihminen tarvitsee yksinäisyyttä kehittyäkseen. Omalle pohdinnalle on oltava aikaa.
– Vain siten voi kehittyä itsenäiseksi ihmiseksi. Jos on riippuvainen virtuaalisesta kanssakäymisestä, tulee oireita. Moni aikuinenkaan ei kestä yksinäisyyttä, vaan kaivaa älypuhelimen esille heti, kun on luppoaikaa.
Avokonttorien haitat tunnetaan, kouluissa siirrytään avoimiin oppimisympäristöihin
Psykologi painottaa, että tavallinen elämä riittää: Syödään yhdessä monipuolista ruokaa pysyvinä ruokailuaikoina ja pidetään unirytmi säännöllisenä.
Älypuhelimet eivät kuulu sänkyyn eivätkä ruokapöytään. On oltava jotain, mitä kunnioitetaan.
Keijo Tahkokallio
– Useimmilla 6-luokkalaisilla unirytmi on sekaisin. Osalla ankarasti, Tahkokallio sanoo.
Hänen mukaansa koulu on pystynyt tekemään tähän asti paljon niiden lasten hyväksi, joilla on ongelmia elämässään.
– Säännöllisyys on toiminut edes koulussa, ellei kotona. Oppitunnit, välitunnit ja ruokatunnit ovat seuranneet toisiaan, Tahkokallio antaa esimerkin.
Hänen mukaansa pyrkimys oppilaslähtöisiin avoimiin oppimisympäristöihin vaarantaa tämän. Tahkokallio ei pidä hyvänä ajatuksena esimerkiksi sitä, että 1–2-luokkalaiset vaihtavat oppitunnilla paikkaa kymmenen minuutin välein.
– Liike on hyvä tapa oppia levottomuutta. Levottomuus tarkoittaa, että stressin säätely on heikentynyt, eikä oppilas pysty keskittymään.
Hän muistuttaa, että työelämässä yleistyneiden avotoimistojen, maisemakonttorien, tiedetään tuottavan heikosti.
– Koulu on kuitenkin menossa siihen suuntaan avoimilla oppimisympäristöillä. Siellä selviytyy vain parhaimmisto, heikommille oppilaille käy huonosti, hän povaa.
Avoimissa oppimisympäristöissä selviytyy vain parhaimmisto.
Keijo Tahkokallio
Tahkokallion mukaan Suomen aiempi hyvä menestys 15-vuotiaiden koulutaitoja eri puolilla maailmaa vertailevissa Pisa-mittauksissa on selittynyt suomalaisen koulun konservatiivisuudella, sillä että koulun struktuuri, rakenne, on toiminut.
– Maissa, joissa rakennetta on heikennetty, Pisa-tulokset ovat pudonneet. Suomi on menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan, Tahkokallio arvioi.
Koulun alkaessa lapsen aivot ovat jo muovautuneet
– Kotikasvatus ja varhaiskasvatus ovat retuperällä, Tahkokallio lataa.
Ajatus, että lapset löytävät vapaasti leikkien kaiken tarvittavan, toimii hyvin alueilla, joissa sattuu olemaan lapsia, joilla on sujuvat sosiaaliset taidot, Tahkokallio sanoo.
– Suurin osa ryhmistä ei ole sellaisia. Niissä vahvimmat voittavat ja heikoimmat jäävät entistä heikommille. Kun kaikki lähtee lapsesta itsestään, on lopputuloksena levoton lapsi.
Kun kaikki lähtee lapsesta itsestään, on lopputuloksena levoton lapsi.
Keijo Tahkokallio
Ihmisen ensimmäiset elinvuodet noin seitsenvuotiaaksi asti ovat aikaa, jolloin aivot ovat kaikkein muovautuvimmillaan. Aivojen perusrakenteet ovat pysyviä. Siksi pieniin lapsiin olisi kiinnitettävä kosolti huomiota kodeissa ja päiväkodeissa, Tahkokallio painottaa. Kun lapsi aloittaa koulun, aivot ovat jo muovautuneet.
"Meillä on loistavat mahdollisuudet"
Tulevaisuus näyttää Tahkokallion mukaan kaksijakoiselta. Hyvä kasautuu, mutta niin kasautuu huonokin.
– Meillä on loistavat mahdollisuudet. Joillakin lapsilla biologiset, kodin ja yhteiskunnan antamat mahdollisuudet ovat niin edulliset, että heistä tulee huippuja, Tahkokallio ennustaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta.
Samaan aikaan elämän rakenteiden, pysyvien asioiden, häviämisestä kärsivät eniten ne lapset, jotka ovat heikoimmilla muutenkin esimerkiksi vaikeiden kotiolojensa tai vaikkapa neurologisten ongelmiensa takia.
Tahkokallio muistuttaa, että kun päättäjät nostavat eläke-ikää on perusteluna ihmisten eliniän pidentyminen. Se ei välttämättä ole totta, Tahkokallio pohtii: Useiden länsimaisten asiantuntija-arvioiden mukaan osa nykylapsista elää lyhyemmän elämän kuin vanhempansa. Taustalla ovat muun muassa elämän perusasiat kuten ruokailu, liikunta ja yöuni – tai niiden puute.
