Suomen metsien uljain eläin on eittämättä komea hirvi. Hirvi on ollut kokonaan rauhoitettu vuosina 1868–96. Viime vuosisadan alkupuolella salametsästys uhkasi hävittää hirvet sukupuuttoon, jolloin Parkanossa Pirkanmaalla puuhakas metsänhoitaja ryhtyi suojelemaan hirviä. Parkanon paroonina tunnetun metsänhoitaja Gustaf Wrede af Elimän johdolla metsästettiin muutamia hirviä, jotka pantiin vartioituun aitaukseen suojaan salametsästäjiltä.
Itsenäistymisen aikoihin Suomen hirvikannaksi arvioitiin vain muutamia kymmeniä eläimiä, mutta Wreden suojelutoimien ansiosta hirvikanta alkoi elpyä ja muutaman vuoden kuluttua isosta aitauksesta voitiin vapauttaa runsastunut hirvilauma. Hirvien lisääntymistä edesauttoi myös vuonna 1923 asetettu metsästyskielto.
Hirvilaskentoja jo varhain
Ensimmäiset arviot Suomen hirvikannasta ovat jo 1800-luvun puolelta, mutta säännöllisemmin hirviä on laskettu 1920-luvulta alkaen. Kanta elpyi hitaasti, mutta tultaessa 1970-luvulle se suorastaan räjähti kasvuun. Kymmenessä vuodessa yllettiin noin sataan tuhanteen hirveen. Samalla myös liikenneonnettomuudet ja metsätuhot kasvoivat. Metsästäjillä riitti muutaman vuoden ajan syksyisin jahdattavaa, kun suureksi paisunutta kantaa harvennettiin.
Myöhemmin hirvikannan epäiltiin olevan taantumassa 1990-luvun lopulla ja metsästystä rajoitettiin. Seurauksena oli, että hirvikanta kasvoi taas liian suureksi vuosituhannen vaihteessa. Hirviä arvioitiin olevan silloin metsästykauden jälkeen yli 140 000, nykyisin vastaava luku on noin 80 000 hirveä.
Osaksi kannan kasvuun oli syynä vikaan menneet arviot, sillä hirven lisääntymisvauhti on melkoinen. Nykyään Etelä-Suomessa sata hirveä saa 60 jälkeläistä vuodessa. Tämä johtuu naaraspainotteisesta kannasta. Isoja sarvipääuroksia himoitsevat metsästäjät ovat vääristäneet kantaa, vaikka vasojen metsästäminen kuuluu suomalaiseen hirvijahtiin.
Hirvitutkija Tuire Nygren kuvaa tilannetta väitöskirjassaan (2009). "Vasankaatoa pidettiin metsästäjien keskuudessa hankalasti toteutettavana, yleisesti järjettömänä ja jopa epäinhimillisenä tekona. Pelättiin, ettei naarasta, jolta vasa on ammuttu, malteta myöhemmin olla ampumatta. Kantavan lehmän kaatuessa laskeskeltiin, että yhdellä luvalla tulikin kaadettua 2–3 hirviyksilöä."
Jo 1950-luvulla sallitun vasaverotuksen merkitys alkoi Nygrenin mukaan valjeta metsästäjäkunnalle kunnolla vasta, kun he kokemusperäisesti havaitsivat menettelytavan tehostavan kannan tuottavuutta ja johtavan saalismäärien kasvuun.
Metsänomistajat vaativat hirvikannan harventamista
Mynämäkeläinen mäntytaimikko Varsinais-Suomessa on murheellisen näköinen. Hirvet ovat syöneet vuonna 2010 istutetut puut ja männyt näyttävät tupsuisilta pensailta.
– Tästä ei tule kuin energiapuuta. Tämä on istutettu 2010, kertoo metsänomistaja Janne Lassila.
– Mikä siinä on vikana?
Talvehtivia hirviä on tällä alueella paljon. Kaksi tuhannella hehtaarilla tai vähemmän olisi sopiva määrä.
Janne Lassila, metsänomistaja, Mynämäki
– Tämä on syöty nuorena ja se on lähtenyt tekemään uutta latvaa ja onnistunut tekemään niitä kaksi, sitten tuo latva on syöty uudelleen 2011, Lassila kuvailee.
Alueella on tiheä hirvikanta, paikoin jopa yhdeksän eläintä tuhannella hehtaarilla. Hirviä on aivan liikaa Lassilan mukaan.
– Talvehtivia hirviä on tällä alueella paljon. Kaksi tuhannella hehtaarilla tai vähemmän olisi sopiva määrä, Janne Lassila täräyttää.
Lassila on saanut istuttaa taimikkoa uudelleen joka vuosi. Erilaisia karkotuskeinoja on kokeiltu. Nyt puissa roikkuu saippuapaloja, latvoja on käsitelty karkotusaineella ja valkoisten
muovikanistereiden uumenissa pauhaavat radiot.
Parhaillaan oli menossa Yle Radio Suomen ohjelmaa. Puheen toivotaan karkottavan hirvet. Jäljistä ja papanoista päätellen torjunnassa on aukkoja.
Lassila on kohtalaisen kypsynyt tuhojen torjuntaan. Metsästäjiltä hän toivoisi lisää hirvenkaatoja.
– Olen tosi harmissani, kun koittaa kaikkensa tehdä, että tulisi kunnon taimikko ja se on aikamoinen työmäärä ja aikamoinen kustannus, niin kyllä se vähän pistää harmittamaan, Lassila manailee.
Hän epäilee metsästäjien pitävän hirvikannan turhan suurena, jotta metsästettävää riittäisi.
Kuinka suuri on sopiva kanta?
Hirvien kannanhoitosuunnitelma valmistui vuosi sitten 2014. Tavoitteena on pitää elinvoimainen kanta, minimoida vahingot ja lisätä alueellista päätäntävaltaa. Luonnonvarakeskuksen johtaja Vesa Ruusila sanoo hirvikannan arvioinnin olevan vaikeaa, sillä hirvet lisääntyvät tehokkaasti ja tietoa eri alueiden hirvimääristä saadaan vaihtelevasti.
Kannanhoitosuunnitelmassa todetaan, että samalla hirvitiheydellä rakenteeltaan erilaiset hirvikannat voivat tuottaa hyvin erilaisen kannan kehityksen ja vuosittaisen saaliin sekä vaikutukset hirvien aiheuttamiin vahinkoihin.
– Etenkin Pohjois-Suomessa hirvikannan arvioiminen on vaikeaa, koska siellä metsästäjiäkin on vähemmän, koska se perustuu näihin metsästäjien tekemiin havaintoihin ja saalisrakenteeseen, Vesa Ruusila toteaa.
– Tätäkin pyritään nyt parantamaan. Meillä on kehitteillä Riistakeskuksen kanssa uusi tietojärjestelmä, joka tulee parantamaan myös edellytyksiä arvioida hirvikannan koko, lupaa Ruusila.
Kanta-arvioiden luotettavuus epävarmaa
Metsänhoitoyhdistys Lounametsän Teemu Katunpää hieman epäilee laskentojen paikkansapitävyyttä.
– No, se on vähän semmonen "musta tuntuu" koko juttu, että toisten mielestä niitä on enempi ja toisten vähempi, tuumii metsäasiantuntija Katunpää.
Hänen mielestään nyt on ollut taas muutama hyvä vuosi ja männyntaimiakin on istutettu enenevässä määrin. Hirvikannan nousu ei kuitenkaan lupaa hyvää Varsinais-Suomen osalta. Hirvitiheyden tuhannella hehtaarilla hän toivoisi pysyvän kurissa.
– Tässä on ollut nyt pari vuotta ihan kohtuullista, jos se olisi jossain kolmen, hiukan alle kolmen (hirven tuhannella hehtaarilla) niin pärjättäisiin kyllä, Katunpää arvelee.
Metsänomistajan ja hirvien välillä on ikuinen ristiriita, sen ratkaisua saataneen turhaan odotella.
