Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano kokee, että vaikka esitysten hurjat tarinat vievät mukanaan lavalla, takahuoneessa tunnelma on toinen. Siellä hän hörppää vettä ja venyttelee. Oopperatähdelle takahuone on levähtämisen ja keskittymisen paikka, viimeksi se oli sitä Wagnerin oopperassa Lohengrin, jossa hän oli Ortrudin roolissa.
– Lauloin tämän roolin ensimmäistä kertaa nyt lokakuussa São Paulon oopperassa. Ortrud on tarinan pahis, ilkeä juonittelija ja opportunisti, joka on tekemisissä pimeyden voimien kanssa. Oopperan eräs tunnetuimmista kohtauksista on Ortrudin kirous, aaria, jossa hän kutsuu koston jumalia avukseen.
– Saksalainen ohjaaja ohjasi tämän kohtauksen niin, että aarian aikana levitin rituaalinomaisesti "verta" kasvoilleni kuin jokin ylipapitar. Takahuoneessa tauolla adrenaliini kuohui, Wagnerin dramaattinen musiikki soi ja hurja tarina vei mukanaan, mutta ennen seuraavaa kohtausta huokaisin pukuhuoneessa ja latasin taas kovat piippuihin, muistelee Johanna Rusanen-Kartano.
Esityspäivänä Rusanen-Kartano kokee kutkuttavaa tunnetta.
– Siinä on oma kauhun ja hurmoksen sekainen fiilis, sinä päivänä ei saa juurikaan tehtyä mitään järjellistä.
"Äkkiä suihku, huokaisu ja yksi olut"
Kuhmolaista ja sotkamolaista sukujuurta oleva Rusanen-Kartano sanoo, että ennen esitystä paikalla pitää olla pari tuntia aikaisemmin. Ennen esiintymistä tunnelma on rauhallinen, kapellimestari käy antamassa tervehdyksensä, ihmiset ovat omissa oloissaan.
Saksalainen ohjaaja ohjasi tämän kohtauksen niin, että aarian aikana levitin rituaalinomaisesti "verta" kasvoilleni kuin jokin ylipapitar.
Johanna Rusanen-Kartano
– Riippuu vähän roolista, se oma suoritus voi olla pitkäkin prosessi. Menen aluksi maskeeraukseen tai kampaajalle, ja avaan äänen. Esitykseen pitää valmistautua niin kuin urheilija valmistautuu maraton suoritusta varten, että pystyy vetämään kolmesta neljään tuntia. Ei siellä takahuoneessa kauheasti jaksa riehua tai vapaa-ajalla istua kuppiloissa. Toki se on yksilöllistä.
– Suoritukset ovat niin vaativia, esityksessä voi olla mukana satoja ihmisiä. On orkesteri, kuoro, solistit ja näyttämötekniikka. Se vaatii äärimmäistä keskittymistä.
Esityksen jälkeen jokainen haluaa päästä nopeasti kotiin.
– Äkkiä suihku, huokaisu ja yksi olut. Raiderini ei ole kovinkaan riehakas, koska jokainen ajaa esityksen jälkeen kotiin ja yleensä seuraavana päivänä on uusi esitys. Ensi-illan jälkeen tilanne on kuitenkin toinen, silloin otetaan kuohuvaa ja voi olla jotain syötävää. Se on vähän juhlallisempi, on puheita ja juhlimista, kertoo Rusanen.