Omaishoitotarve lisääntyy tulevaisuudessa – työelämän joustoja tarvitaan

Tulevaisuudessa omaisten vastuu ikääntyneiden hoidosta tulee todennäköisesti lisääntymään, koska ikääntyneiden määrä kasvaa ja samalla vanhusten laitospaikkoja vähennetään, arvioidaan Kaisa Kauppisen ja Mia Silfver-Kuhalammen toimittamassa julkaisussa Työssäkäynti ja läheis- ja omaishoiva – työssä jaksamisen ja jatkamisen tukeminen (2015).

Yli 75-vuotiaita on Suomessa noin 416 000 eli runsas kahdeksan prosenttia väestöstä, ja vuonna 2030 yli 75-vuotiaita on ennusteiden mukaan 14,5 prosenttia väestöstä. Vanhusten huolenpidon tarve lisääntyy iän myötä. Suuri osa 80 vuotta täyttäneistä tarvitsee apua päivittäisissä arkiaskareissaan, ja 85 vuotta täyttäneistä apua tarvitsevat lähes kaikki. Ellei kuntien palveluja saada lisättyä, paineet siirtyvät omaishoivan yleistymiseen.

Tiukkenevassa taloustilanteessa käy pikemminkin niin, että tukipalveluja pyritään kohdentamaan yhä tarkemmin vain heikkokuntoisimmille vanhuksille. Moni vanhus ei nytkään täytä avun saamisen kriteerejä, vaikka omaiset ovat huomanneet hänen avun tarpeensa arjen askareissa.

Omaishoivaajan antama tuki varmistaa hoivattavan asumisen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Moni kokee tämän niin tärkeäksi, ettei koe omaishoivalle edes olevan vaihtoehtoja.

Ansiotyö antaa vastapainoa hoivalle ja tuo taloudellista turvaa. Ansiotyö on tarpeen myös siksi että omaishoivaan kuluu ajan lisäksi rahaa. Varsinkin etäomaishoitajilla matkakulut ovat suuri menoerä. Omaiset saattavat myös ostaa omilla rahoillaan tavaroita ja palveluja lisäavuksi omaisensa arkeen.

Ansiotyö rajoittaa omaishoivaan käytettyä aikaa, mutta toimii samalla hyvinvointia lisäävänä voimana, hengähdystaukona hoivatyöstä. Tutkimuksissa on todettu, että omaishoivaajat ovat vahvasti motivoituneita työhönsä ja aktiivisesti pyrkivät löytämään tasapainon työssäkäynnin ja hoivan välille.

Eri roolien yhdistäminen ei tapahdu itsekseen, vaan siinä tarvitaan osapuolten joustavuutta.

Työnantaja voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen jaksaako omaishoitaja hoitaa työtehtävänsä siinä missä muutkin. Ongelmia ei välttämättä edes synny. Joustavien työjärjestelyjen ansiosta työntekijä voi kuormittavasta elämänvaiheesta huolimatta hoitaa työnsä.

Yhä useampi työnantaja on laatinut työpaikalle erityisen ikäohjelman, jossa pyritään huomioimaan erilaisissa elämänvaiheissa olevien työntekijöiden tarpeet joustoihin. Tämä vaatii työpaikoilla keskustelua, ymmärrystä myös työtovereilta, ja luottamusta siihen, että vastaavaa tukea saa itse kukin siinä vaiheessa kun tarve osuu omalle kohdalle.

Liki kaikkien kohdalle tulee vuorollaan huoli läheisen pärjäämisestä. Vaikka iäkkäitä sukulaisia ei enää olisi, kyseessä voi olla joku muu läheinen. Kymmenien tuhansien työikäistenkin kohdalle osuu vakava sairastuminen, joka luo tarvetta läheisten antamalle omaishoivalle. Kyseessä voi olla esimerkiksi aivoinfarkti, syöpään sairastuminen tai muistisairaus.

Työnsä ohella omaishoivaajina toimivia hyödyttää se, että työaikaa voi siirtää toiselle ajalle tai sijainniltaan toiseen paikkaan. Tähän ovat avuksi työaikapankit, työvuorojärjestelyt, liukuva työaika ja mahdollisuus säästövapaiden kerryttämiseen. Etätyö avaa mahdollisuuden valvoa työn ohessa läheisen turvallisuutta.

Mahdollisuus reagoida puhelimitse päivystysluonteisesti akuutteihin kriisitilanteisiin ja pääsy päiväaikaan hoitamaan läheisen asioita helpottaa omaishoivaa. Tarvittaviin yhteysnumeroihin on usein tietyt soittoajat, jotka tavallisimmin osuvat toimistotyöajalle. Pienestäkin joustosta tulee näin iso apu. Työpaikoilla kannattaa yhdessä neuvotella pelisäännöistä ja käytetyn työajan korvaamisesta.

– Esimerkiksi on käytetty saldotunteja siihen, että on päästy käymään lääkärissä omien vanhempien kanssa. Tai on päästy päivän aikana hoitamaan jonkin asiaa, ja tehty vastaavasti pidempää työpäivää, kuvailee Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin työpaikkojen joustavia toimintamalleja.

Avuksi ovat kaikki tavat saada käyttöön lisää aikaa: vapaata tarvitsevat pyrkivät saamaan lomarahat ja lisätyökorvaukset vastaavana vapaa-aikana ja käytössä saattaa olla muutenkin lyhennetty työaika.

Jos aika ei tunnu sittenkään riittävän, apua voi saada työajan lyhentämisestä osa-aikatyöksi tai osa-aikaeläkkeelle taikka hoivavapaalle jäämisestä.

Hoivavapaalle jäämisen oikeus kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti omaisen hoidon takia määritellään työsopimuslaissa. Laki ei kuitenkaan takaa töistä pois jäävälle minkäänlaista toimeentuloa hoivavapaan ajaksi. Useimmille omaishoitajille ansiotyö onkin taloudellinen välttämättömyys.

Mahdollisuus vuorotteluvapaaseen on monille ollut ainoa taloudellisesti mahdollinen takaportti työn, omaishoivan ja oman jaksamisen yhdistämisen mahdottomuuteen. Sen kriteerit ovat tiukentumassa, ja vuorotteluvapaata voisi saada jatkossa enää puoleksi vuodeksi.

– Vuorotteluvapaan ehtojen kiristys on työssäkäyvien omaishoitajien kannalta selkeä heikennys, pahoittelee Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n toiminnanjohtaja Marja Tuomi.

Hyvä asia on kuitenkin, että vapaan mahdollisuus ylipäätään säilyi. Lyhyeksikin typistetty vuorotteluvapaa on yhä vaihtoehto, jos työn ja omaishoivan yhdistäminen käy liian vaikeaksi.

Työpaikasta irtautuminen kokonaan ei ole pidemmän päälle paras vaihtoehto. Muun muassa OECD:n mukaan läheishoivaan, joka useimmiten koskettaa keski-ikäisiä naisia, liittyy työelämästä poisjäämisen riski. Ikäennakkoluulojen takia työelämään paluu voi olla vaikeaa keski-iän jälkeen, ja pitkittyneestä poissaolosta aiheutuva pienempi eläkekertymä vaikeuttaa myöhemminkin taloudellista toimeentuloa.

Työntekijän omaishoivaajan rooli ei ole työpaikalla välttämättä tiedossa. Aiheen herkkyys voi johtua siitä, että pelätään työtovereiden ja työnantajan suhtautumista.

– Kaikki eivät halua kertoa omaishoitotilanteesta, sillä se voi vaikuttaa suhteisiin työpaikalla, kertoo Marja Tuomi.

Uupuminen tai työsuorituksen laadun heikkeneminen voidaan laittaa työntekijän omaishoitosuhteessaan kuormittumisen syyksi, vaikka kyse olisikin työpaikan korjattavissa olevista työjärjestelyistä.

Monet pelkäävät omaishoivavastuusta kertomisen myötä tulevansa leimatuksi epäluotettavaksi kollegaksi tai työntekijäksi. Vanhushoivan tilanteet voivat muuttua äkillisesti, jolloin omainen saattaa joutua jäämään yllättäen työstä pois hoitaakseen ja järjestelläkseen hoidettavansa asioita.

Keskeisiä voimaannuttavia asioita puolestaan ovat työpaikan hyvä ilmapiiri, luottamus ja ymmärtävä asenne. Työpaikalta saattaisi löytyä konkreettista apua järjestelyihin ja ymmärrystä tilanteeseen, jos muut siitä tietäisivät.

– Olisi hyvä jos omaishoitotilanteesta pysyisi avoimesti kertomaan, kannustaa Marja Tuomi.

Omaishoivaaja saattaa aavistella myös sitä, että omaishoitosidoksesta kertominen uutta työtä hakiessa saattaa johtaa siihen, että työnantaja alkaa epäröidä työntekijän palkkaamista. Omaishoitaja pelkää siis päätyvänsä epätasa-arvoiseen asemaan muihin työntekijöihin ja työnhakijoihin nähden.

Työnantajan ja yhteiskunnan kannalta omaishoivaajana toimivan työntekijän tarvitsemat joustavat työaikamuodot ovat järkeviä. Monesti julkisuudessa esillä ollut tulevaisuuden työvoimapula vain vaikeutuu, mikäli työntekijät ajetaan loppuun.

– Miten omaisiaan auttavat itse voivat? Puhutaan että työuria pitäisi pidentää, mutta myös jaksamista pitäisi tukea, toteaa Marja Tuomi.

Yhteiskunnalle tulisi myös huomattavan kalliiksi, jos omaishoitajien ajan tai jaksamisen puutteen vuoksi vapaaehtoisen omaishoivan rooli hiipuu.

Kela on arvioinut, että ilman omaisten apua ikääntyneiden hoidon menot olisivat vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Yli 70-vuotiaiden sosiaali- ja terveyspalveluista aiheutuvat menot olisivat käytännössä kaksinkertaiset ilman omaisten apua.

Suomessa vietetään parhaillaan valtakunnallista omaishoitajien viikkoa.