Imatrankosken partaalla, rajan pinnassa sijaitseva jugendlinna oli talvisodassa Päämajan jälkeen Suomen toiseksi tärkein komentopaikka. Hotellista käsin johdettiin lähes puolta Suomen puolustusvoimista, yhteensä 133 000:ta miestä.
Talvisodan aikana koko Valtionhotelli oli Kannaksen armeijan esikunnan käytössä.
Imatra oli erinomainen komentopaikka, sillä Kannaksen armeijan takarajana oli linja Säkkijärvi–Simola–Lappeenranta–Saimaan kaakkoisranta–Vuoksenniska–Hiitola.
Hotelli naamioitiin, tornista purettiin katto
Valtionhotellissa toimi talvisodan aikana myös ilmapuolustuskeskus. Valtionhotelli naamioitiin puilla ja pensailla mahdollisimman näkymättömäksi. Tornista purettiin katto ja sen tilalle valettiin tasanne, jolle sijoitettiin ilmatorjuntakonekivääri.
Mitä pienempi viskaali, sitä ylempänä olivat majoitustilat.
Jorma Ignatius
Torni oli myös ilmavalvontalottien työpaikka. He tähystivät ympäristöä ja ilmoittivat tiedot vihollisen lentokoneista hotellin kellarissa toimineeseen ilmavalvontakeskukseen.
Talvisodassa Valtionhotelli säästyi tuholta. Vihollisen kohteina olivat tehtaat, pato ja voimalaitos.
– Useista pommituksista huolimatta tärkeät rakennukset selvisivät erittäin vähin vaurioin, kertoo Imatran sota-ajan historiaa tutkinut Jorma Ignatius.
Monen kerroksen väkeä
Valtionhotelli oli täynnä sotilashenkilöitä, joista suurin osa myös asui rakennuksessa.
– Majoitustilat oli jaettu siten, että komentaja ja muut upseerit asuivat ensimmäisessä kerroksessa. Ja mitä pienempi viskaali, sitä ylempänä olivat majoitustilat, kertoo Ignatius.
Ylimpien kerrosten pienissä huoneissa asuivat muun muassa lähetit ja lotat. Ratkaisu oli erikoinen, sillä yleensähän arvovieraat sijoitetaan hotellin ylimpiin kerroksiin.
– Itse olen ajatellut, että järjestelyllä varmistettiin se, että alimmissa kerroksissa majoittuneet kenraalit ainakin säilyisivät hengissä, jos pommi sattuisi putoamaan, sanoo Ignatius.
Hotellin katto paloi jatkosodassa
Jatkosodan aikana Imatran sotilaspoliittinen merkitys ei ollut talvisodan luokkaa. Valtionhotellissa toimivat Päämajan sotilashallintokeskus ja Imatran ilmapuolustuskeskus.
Hotellissa kävi usein ulkomaisia vieraita ja lehtimiehiä. Marsalkka Mannerheimkin vieraili siellä monta kertaa. Talvisodan aikana hän kävi talossa tiettävästi vain kerran.
Jatkosodan aikana neuvostosotilaat tulittivat Imatraa vajaan kymmenen kilometrin päästä, Ensosta. Valtionhotelliinkin osui. Tykistötulitus sytytti hotellin katon tuleen. Samalla tuhoutui osa hotellin vanhoista arkistoista.
– Kun Sotilashallinto-osasto muutti Valtionhotellista Mikkeliin, lähtijät kuulemma veivät sängytkin mukanaan, kertoo Jorma Ignatius.
Valtionhotelli korjattiin, sisustettiin uudelleen ja otettiin majoituskäyttöön vuonna 1945.