Konserttivirittäjä Matti Kyllönen edustaa harvinaista ammattikuntaa. Sormet riittävät hyvin laskemaan Kyllösen kollegat, esitysvirittäjät, joiden vastuulla on se, että konserttipiano tai -flyygeli on h-hetkellä vireessä.
Kyllösen työnantajia ovat käytännössä kaikki pääkaupunkiseudun merkittävimmät orkesterit ja konserttisalit. Kun Olli Mustonen soitti marraskuussa Musiikkitalossa Prokofjevin pianosonaatit, paikalla oli ensin vieraillut Matti Kyllönen.
– Kosketusta, koneiston liikkeitä, sointia, intonaatiota, niitä kaikkia voidaan säätää pianistin toiveiden mukaan. Virityksessä sen sijaan liikkumavaraa on saman verran kuin nuorallatanssijalla: langalla pysyy, jos ei horjahda oikealle eikä vasemmalle.
On kuitenkin yksi soitin, jota ei säädetä soittajan toiveiden mukaan. Kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen 100-vuotias flyygeli Järvenpään Ainolassa on itse kaiken lähtökohta.
– Jos soittajalla on unelma tietynlaisesta soinnista, ei sitä tuoda Ainolaan. Tämä on Sibeliuksen soitin ja sellaisena se pysyy.
Kyllönen on hoitanut Sibeliuksen flyygeliä jo yli 20 vuotta. Sinä aikana soittimen ja virittäjän välille on syntynyt suhde, joka kuuluu Kyllösen puheesta. Hän puhuu Sibeliuksen flyygelistä kuin elävästä olennosta.