Tutkija kokee, että media käyttää valtaa ja vääristelee tämän sanoja, toimittaja taas ei saa kiemuraisesti puhuvan tieteentekijän viestistä olennaista ulos virkkuukoukullakaan. Ja ministerikin kääntyy dosentin sijaan mieluummin diplomaatin puoleen. Ovatko median ja tutkimuksen toimintalogiikat koskaan liitettävissä yhteen siten, että syntyy win-win- asetelma?
Kuuluuko ja ymmäretäänkö tieteen viestiä?
Median ja tieteellisen tutkimuksen välisen suhteen muutoksesta viestii se, että yliopistot kiinnittävät kolmanteen tehtäväänsä eli yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja tiedeviestintään yhä enemmän huomiota. Jos ääni ei kuulu, kenties taitoja on hiottava ja ääntä korotettava? Myös rahoittajat kannustavat tieteen ja median väliseen yhteistyöhön.
Toimittaja ei saa kiemuraisesti puhuvan tieteentekijän olennaista viestiä ulos virkkuukoukullakaan
Uudenlaista tieteen ja median yhteistyötä
Yksi esimerkki uudenlaisesta tutkimuksen ja median yhteistyösuhteesta on ”Kohti kaksitahti-Suomea" -hanke, joka rakentuu Tampereen yliopiston ja Ylen väliselle yhteistyölle. Kolmivuotinen hanke sai rahoituksen Koneen säätiön ”Jakautuuko Suomi? Tutkijat, toimittajat ja eriarvoisuus” -hausta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
Rahoituskriteereissä painotettiin tieteellisten tulosten tuottamisen ohella myös yhteistyötä toimittajien, median ja taiteen edustajien kanssa ja tulokset haluttiin mahdollisimman laajasti julkisuuteen.
Yhdessä puhuttiin jo alussa
Ainutlaatuiseksihankkeen (siirryt toiseen palveluun)tekee se, että yhteistyö median kanssa alkoi jo tutkimusta suunniteltaessa. Toimittaja Tiina Merikanto osallistui keskusteluihin ja mediayhteistyöstä sovittiin Ylen kanssa heti tutkimuksen alkumetreistä saakka. Alusta alkaen myös auki kirjoitettiin ja ääneen sanottiin, että journalistiset ratkaisut tehdään vain Ylessä.
Tutkija kokee, että media vääristelee sanoja
Yhteinen kohde ja lähestymistapa antavat hyvän pohjan yhteistyölle. Tutkimushankkeessa nimittäin seurataan kesken työuran työttömiksi joutuvia Postin työntekijöitä, heidän arkeaan, valintojaan ja polkujaan joko takaisin työelämään tai edelleen eläkkeelle.
Laadullinen seuranta-asetelma tarjoaa hyvän lähtökohdan myös dokumentaariselle otteelle, johon toimittaja Tiina Merikanto on tunnetusti erikoistunut. Tutkimuksen etiikka ja logiikka taataan sillä, etteivät seurattavat ihmiset koskaan ole dokumentaarisissa tuotoksissa ja tutkimuksessa samoja. Matkanvarrella tieteen ja median osapuolet oppivat toisiltaan.
Tutkimushanke huojuttaa vanhuudesta ja eläkeläisistä piirtyvää homogeenista kuvaa ja osallistuu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eikös tämä ole se win-win?
Kirjoittaja on dosentti Pirjo Nikander Tampereen yliopistosta. Kohti kaksitahti-Suomea -hankkeen vetäjä.
