Suomalaista työelämää kuvaa tällä hetkellä räikeä paradoksi, joka on syntynyt eläkeiän nostamistavoitteen ja samanaikaisesti jatkuvien, laajojen yt-neuvottelujen välille.
Ihmisiä yhtäältä velvoitetaan ja kannustetaan tekemään työtä pidempään ja samalla erityisesti yli 50-vuotiaita työnnetään työelämän ulkopuolelle. Puhe ja teot eivät kohtaa. Kuinka monella meistä on lopulta mahdollisuus pidentää työuraansa? Mitä työelämän ulkopuolelle päätyminen tarkoittaa oman tulevaisuuden eläkeläisyyden näkökulmasta?
Kysymys kuuluu: onko Suomeen syntymässä nyt 50–60-vuotiaina työttömiksi joutuneista muodostuva uusi eläkeköyhien luokka?
Pirstaleinen työelämä synnyttää eläkeläisköyhiä
Elämänkulku on yhteiskuntatieteellisessä ikääntymistutkimuksessa perinteisesti jaettu kolmeen: kouluttautuminen, työelämä ja eläkeläisyys. Nämä elämänkulun ”kolme laatikkoa” eivät nyky-yhteiskunnassa ole enää ole selvärajaisia, vaan työelämän pirstaleisuus ja huokoistuminen tarkoittaa uudelleenkouluttautumis-, työ- ja työttömyysjaksojen jakautumista eri kohtiin elämää. Työelämän muutos tarkoittaa samalla väliinputoamisen ja syrjäytymispolkujen monimutkaistumista. Ikääntymisen, eläköitymisen ja luokan välisiä suhteita koskeva teoretisointi onkin nousemassa vahvasti keskusteluun niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.
Luokkaistuva vanhuus?
Uusi luokkakeskustelu nostaa esille, miten yhä kauempana olevat maailmanlaajuiset tapahtumat vaikuttavat suomalaiseen työelämään ja eläköitymiseen. Kansallisvaltioiden rajat ylittävät maailmantalouden vaihtelut vaikuttavat työelämän rakenteisiin ja perinteisten työpaikkojen katoamiseen.
Onko Suomeen syntymässä uusi eläkeköyhien luokka?
Muutos saattaa paikallisella tasolla tarkoittaa esimerkiksi vanhuusiän yhteisöjen, ympäristöjen ja samalla elämänlaadun uutta sosiaalista ja taloudellista jakoa. Eriarvoistuminen synnyttää uusia luokkaan sidottuja eläköitymisen malleja, yhteisöjä, elämäntyylejä ja arkea. Hyväosaiset voivat valinnoillaan ohjata vanhuuttaan ja siihen kuuluvia ympäristöjä ja elämäntyylejä. Huonompiosaisten kohdalla monet eläkeläisen ”oloneuvoksen” elämäntyylin valinnat saattavat olla mahdottomia. Työn jatkaminen eläkkeellä ei aina olekaan viikkoa kivasti rytmittävä elämäntyyli vaan taloudellinen pakkovalinta.
Koulutustausta ei suojaa eläkeläisköyhyydeltä
Nykyään työurissa on havaittavissa ainakin kahdentyyppistä kaksitahtisuutta. Ensinnäkin pitkään kouluttautuva akateeminen työura jatkuu helpommin loppupäästä, kun taas ns. työntekijäammatissa toimiva astuu työmarkkinoille ja vastaavasti myös eläköityy kenties hieman aiemmin. Kaksitahtisuus tarkoittaa tulevaisuudessa kuitenkin myös eriarvoistumis- ja syrjäytymiskehitystä, jossa ikääntyneet työntekijät ajautuvat työttömiksi jo ennen virallista eläkeikää työtehtävään ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta. Insinööri ja keittäjä ovat siis samassa tilanteessa. Yt-Suomessa työurien pituudet eivät enää eroa toisistaan ainoastaan koulutus- tai työtaustan mukaan, vaan eriarvoisuutta ja -tahtisuutta syntyy lisääntyvästi sini- ja valkokaulusryhmien sisälle. Tästä syntyy uusi, osin koulutustaustasta riippumaton eläkeläisköyhien luokka.
Työn jatkaminen eläkkeellä voi olla taloudellinen pakkovalinta
Tulevaisuuden ikäpolitiikka ratkaisee
Työurien pidentäminen ja eläkeläisköyhyyden torjuminen riippuu pitkälti siitä, millaista ikäpolitiikkaa päättäjät ja yritysmaailma harjoittavat, ja miten ikääntyviä työntekijöitä kohdellaan nykyisessä tulehtuneessa työmarkkinoiden ja yt-neuvottelujen tilanteessa. Työttömyyden lisäksi eläkeköyhyyden mahdollisuudet kasvavat jos olet kotona lapsia pitkään hoitanut, nainen, yrittäjä, apurahalla pitkään työskennellyt, tai yhden hengen taloudessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla tai vuokralla asuva.
Ikäjohtamista, ikäohjelmia ja aktiivista ikääntymistä joskus korostaneessa Suomessa työttömyyden kasvu on viime vuosina ollut silmiinpistävää erityisesti yli 60-vuotiailla. Vuoden 2012 eurobarometrin mukaan 48 prosenttia eurooppalaisista pitää ikää työn saannin esteenä ja 58 prosenttia kokee ikäsyrjinnän kasvaneen. Näistä syistä työelämän ikäsyrjinnän pitkäaikaisvaikutuksiin tulisi kiinnittää huomiota paitsi numero- ja tilastotietoa keräten, myös laadullisilla seurantatutkimuksilla. Kaikki keinot ovat tarpeen. Loppujen lopuksi 50-vuotiaiden työntäminen ulos työelämästä näkyy paitsi eläkekertymissä, myös niistä yhteiseen pottiin maksetuissa veroissa.
Kirjoittaja on dosentti Pirjo Nikander Tampereen yliopistosta. Kohti kaksitahti-Suomea -hankkeen vetäjä.