Kokkolassa järjestettiin marraskuun lopussa pakolaistilanteeseen liittyvä keskustelutilaisuus, jonne poliisi saapui lopulta rauhoittelemaan tilannetta. Järjestäjien mukaan vajaan kymmenen henkilön joukko häiriköi ja keskeytti puhujia. Järjestäjät puolestaan saivat kritiikkiä vastakkaisten mielipiteiden vaientamisesta.
Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Jouni Tillin mukaan tapaus kuvaa Suomen nykyistä poliittista kulttuuria.
– Meillä on hyvin paljon esimerkiksi ideologisia ryhmiä, jotka järjestävät keskustelutilaisuuksia. Keskustelun voisi ehkä laittaa sitaatteihin, koska niissä asioista ollaan hyvin paljon samaa mieltä, sanoo poliittista ja uskonnollista retoriikkaa tutkinut Tilli.
Ne ovat spektaakkeleita, joiden tavoitteena ei ole keskustella tai kohdata erimielisiä.
Jouni Tilli
Olemassa on hänen mukaansa toisia samanmielisiä ryhmiä, jotka tulevat yllä kuvatun kaltaisiin tilaisuuksiin. Tavoitteena on lähettää viesti omalle yleisölle.
– Ne ovat spektaakkeleita, joiden tavoitteena ei ole keskustella tai kohdata erimielisiä. Niihin liittyy yleensä välihuutoja ja tilaisuus todennäköisesti kuvataan ja jaetaan netissä. Spektaakkeli on lähtökohtaisesti suunnattu samanmielisille yhteishengen vahvistamiseksi.
Syyllisyyttä ja kriisimielialaa
Tilli kehottaa kiinnittämään nykytilanteessa huomiota tunneretoriikkaan, koska tunteet vaikuttavat merkittävästi keskustelukulttuuriin.
– Tunteiden intensiteetin on taipumus kasvaa todella nopeasti erityisesti samanmielisten lietsoessa toisiaan, mikä puolestaan näkyy sitten keskustelukulttuurinkin kiihkeydessä – erityisesti netissä. Tämän vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää, että erimieliset kohtaisivat toisiaan kasvokkain eri tilaisuuksissa ja että keskustelupalstoilla sekä uutisten kommentoinneissa olisi tiukka moderointilinja, Tilli sanoo.
Hän antaa tunneretoriikkaan liittyvästä kriisitietoisuuden lietsomisesta ja syyllisten etsimisestä pyyhkeitä niin nykyiselle hallitukselle kuin medialle. Se tekee keskustelusta ärhäkkää sekä vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen.
– Jos jatkuvasti lietsotaan kriisitietoisuutta ja syyllistetään, on aivan selvää, että se purkautuu jollakin tapaa.
Keskustelukulttuuri muutoksessa
Tilli on havainnut suomalaisessa keskustelukulttuurissa useita muutoksia. Hänen mukaansa vastakkainasetteluja ja viholliskuvia rakentava sotaretoriikka on tehnyt paluun. Lisäksi keskustelukulttuuria vaivaa niin sanottu pseudodialogi, jossa kaikkea toisen sanomaa uskotaan värittävän valheet, ideologia ja puolitotuudet.
– Keskustelussa huudellaan omista bunkkereista. Se menee helposti huutamiseksi, jos lähtökohta on se, että kaikki valehtelee.
Yksi muutos liittyy nopeasti ja helposti kaikkien saatavilla olevaan tietoon sekä perinteisten tiedontuottajien, kuten esimerkiksi median, virkamiesten tai yliopiston, kyseenalaistamiseen.
Esiin on noussut erilaisia vaihtoehtofoorumeita ja -medioita, jotka sanovat kertovansa totuuden.
– Kun totuudesta tehdään markkinatavaraa, keskustelussa harhaluulot, mielipiteet, tosiasiat ja valheet menevät iloisesti sekaisin. Keskustelukulttuurissa sekoittuvat salaliittoteoriat ja tutkittu tieto. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon ja evoluutioon liittyvässä keskustelussa on mennyt välillä ihan hulinaksi se, missä kantimissa mikäkin argumentti lopulta on.
Tilli peräänkuuluttaa muun muassa poliitikkojen, virkamiesten, toimittajien ja tutkijoiden vastuuta.
– Jos nämä tahot valehtelevat tai pimittävät tietoa, se lisää bensaa salaliittoteorioiden liekkeihin. Niin sanotulla ylätasolla käyty keskustelu alkaa heijastua muualle ja luottamus alkaa hävitä kaikesta keskustelusta.