Sibelius-elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Timo Koivusalo juhlistaa Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotispäivää räppiä kuuntelemalla. Työn alla ovat viimeiset miksaukset tulevaan Risto Räppääjä -elokuvaan. Koivusalon kotona Sibelius on kuitenkin ollut vahvasti läsnä vuonna 2003 valmistuneesta Sibelius-projektista lähtien.
– Hänen tuotantonsa tuli silloin hyvin lähelle, ja sen jälkeen Sibelius on soinut ahkerasti meidän huushollissa. Sibelius-viulukilpailukin tuli juuri seurattua televisiosta, kun en paikan päälle päässyt.
Elämästä humaltuva veijari
Sibelius-elokuvallaan Koivusalo halusi esittää katsojille kiihkeästi tuntevan, innokkaan nuoren miehen.
– Merkkihenkilöistä puhuttaessa nousee ensimmäisenä mieleen pökkelöt mustavalkoisina valokuvina tai rintapatsaina. Halusin näyttää, että Sibelius oli samanlainen vilperi ja vauhtiveikko kuin monet muut. Sen lisäksi hänellä oli tämä kyky synnyttää kestävää taidetta.
Taitava imagon rakentaja
Sibelius oli Koivusalon mukaan hyvin tietoinen asemastaan ja osasi tuotteistaa itseään.
– Minulle on piirtynyt hänestä kuva ihmisestä, jolla oli selvä käsitys tehtävästään maailmassa. Hän osasi luoda itsestään sankaria ja myyttiä.
Raha-asioiden hoito ei sujunut yhtä mallikkaasti.
– Loppuvuosiinsa asti hän taisteli velkojensa kanssa. Kansalaiskeräyksellä rahoitettu 50-vuotisflyygelikin jouduttiin häneltä ulosmittamaan.
Vaimo vahva taustatukija
Vaimon ja pariskunnan pitkän rakkaustarinan merkitys Sibeliuksen elämässä korostuu Koivusalon Sibelius-elokuvassa. Aino-vaimo oli hyvin älykäs ja olisi voinut tehdä omankin uran.
– Elokuvaa tehdessä minulle syntyi Sibeliuksesta kuva herkkänä, joskaan ei ehkä aina maailman mukavimpana ihmisenä. Vain vaimo taisi tuntea hänet kokonaan.
