Hyppää sisältöön

Näkökulma: En anna rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta professorin mukaan minun pitäisi

Emeritusprofessori Risto Harisalon mukaan hyväntekeväisyydelle jää aina tilaa, vaikka yhteiskunta toimisikin parhaalla mahdollisella tavalla. Toimittaja Ville Vaarneen mielestä hyväntekeväisyys on huono tie.

Ville Vaarne
Ville Vaarne
Kuva: Marko Melto / Yle

Jos joku pummaaminulta kadulla rahaa, annan melkein aina.

Sen sijaan järjestelmälliseen hyväntekeväisyyteen en osallistu. Siis sellaiseen, jossa raha ei mene suoraan käteen, vaan kiertää jonkun järjestön kautta.

Ajattelen samoin kuin moni tuttavani: hyväntekeväisyys on huono tie.

Isossa-Britanniassa sitä kutsutaan Big Societyksi, ja se on pelottava asia. Kyse on siitä, että ihmiset huolehtivat toisistaan, jolloin valtiolle jää vähemmän tehtävää.

Hyväntekeväisyyskriittinen ei anna rahaa, koska hänen mielestään tavallisen ihmisen ei pidä tehdä valtion tehtäviä.

Maksan jo kiltisti veroni, ja olisin mielihyvin valmis maksamaan niitä vähän enemmänkin.

Pelkään, että hyväntekeväisyydestä seuraa se, että hallitus lopettaa verovaroin ylläpidettävän palvelun ja jatkossa vähäosaisten hyvinvointi on minun armeliaisuuteni varassa.

Käsitykseni on väärä, sanoo hyväntekeväisyyden yhteiskunnallista roolia yli 30 vuotta tutkinut Tampereen yliopiston emeritusprofessori Risto Harisalo.

– Vaikka yhteiskunta toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, aina jää tilaa hyväntekeväisyydelle, Harisalo sanoo.

Harisalon mielestä jokaisella pitää olla moraalinen halu auttaa muita. Hän kertoo, ettei ole uransa aikana törmännyt tilanteeseen, jossa hyväntekeväisyys olisi heikentänyt verovaroin ylläpidettävää palvelua.

Hyväntekeväisyyteen liittyy kuitenkin pelko siitä, että apu jakautuu epäoikeudenmukaisesti.

Helsinkiin rakennettavan Lastensairaalan hyvin sujunut keräys herätti vilkkaan keskustelun siitä, auttaako hyväntekeväisyys söpöjä ja mielellään pääkaupunkiseudulla asuvia lapsia, mutta jättää mänttäläiset puliukot oman onnensa nojaan.

Harisalon mielestä tällaista ongelmaa ei ole. Hänen mukaansa ensinnäkin jokaisella on oikeus itse päättää, mihin hyväntekeväisyytensä suuntaa. Hän uskoo, että hyväntekeväisyyden kohteisiin muodostuu ihmisten valintojen kautta luonnollista vaihtelevuutta.

– Vasta sitten olisin huolestunut, jos poliitikot alkaisivat ohjailla sitä, mihin hyväntekeväisyyttä kannattaa suunnata, Harisalo sanoo.

Harisalon kanssa keskusteltuani olen valmis parantamaan tapani. Tänä jouluna annan rahaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin yhteiselle Hyvä Joulumieli -kampanjalle, jonka tavoitteena on lahjoittaa ruokalahjakortteja Suomessa asuville vähävaraisille perheille.

Suosittelemme sinulle