Sormus, riipus, rannekoru, pyyheliinankoukku ja kattokruunu saattavat nykyään näyttää perinteisiltä hopealusikoita. Sen sijaan, että lusikat olisi jätetty laatikkoon pölyttymään, on ne yhä useammin muotoiltu uuteen käyttötarkoitukseen.
– Monet ovat saaneet edesmenneiltä omaisiltaan lusikoita eivätkä ole keksineet niille käyttöä. Kun niistä tehdään koruja, pysyvät ne aina lähellä. Onhan se hienoa kantaa muistoja noin, saati jättää lusikat käyttämättä, toteaa korutaiteilija Mari Syren-Fawaz.
Lusikat taipuvat myös kotikonstein
Hopealusikoiden muotoileminen onnistuu myös kotona. Aloittelija saattaa kuitenkin tarvita hieman opastusta. Mari Syren-Fawaz on järjestänyt jo useita lusikkakursseja Porin seudulla.
– Olen vetänyt niin monta kurssia, että alkavat lusikat olla jo tältä alueelta vähissä. Moni tulee kurssille alpakkalusikoiden kanssa, mutta niiden kanssa pitää olla varovainen, sillä ne sisältävät allergisoivaa nikkeliä. Toki niitäkin voi käyttää, mutta suosittelen vähintään lakan lisäämistä pintaan.
Tulityöt ajavat usein ammattilaisen luo
Yksinkertaisimmillaan hopealusikoiden työstäminen onnistuu Mari Syren-Fawazin mukaan sivuleikkureilla ja pihdeillä. Niiden avulla lusikasta voi leikata sopivan palan ja taivuttaa varresta kiinnitysosan.
– Jos haluaa tehdä jotain monimutkaisempaa, niin sitten mukaan tulee jo vähän tulitöitäkin. Niitä harva viitsii kotona tehdä. Työt voi kyllä teettää muillakin, jos haluaa lusikkansa uuteen muotoon.