Helena Lehtisellä on edessään laakea vati täynnä vaaleansinisiä lasihelmiä. Ohuenohuella neulalla hän nappaa kolme helmeä kerrallaan ja ompelee ne huopapalaan. Tekeillä on koruteos pikimustasta oksasta ja siihen liitettävästä lasihelmilehdykästä.
Lehtisen työhuone on lahtelaisen kerrostalokorttelin sisäpihalla, vanhan tiilirakennuksen alakerroksessa. Parhaat päivänsä nähnyt rakennus on toiminut aiemmin muun muassa paitatehtaana ja moottorisahakorjaamona. Lehtisen työhuoneen suuret ristikkoikkunat lähes peittyvät viherkasveista, hyllyt pursuavat vuosikymmenten mittaan kertynyttä materiaalia, kirjoja, papereita ja laatikoita. On antiikkinen kahvimylly, polkupyörä ja kolme erikokoista mallinukkea. Kotoisaa, työteliästä.
Lehtinen on maailmalla tunnetumpi kuin kotimaassa
Helena Lehtinen on maamme nimekkäimpiä ja palkituimpia nykykorutaiteilijoita. Pitkän uransa aikana hän on osallistunut kymmeniin korutaidenäyttelyihin Euroopassa, USA:ssa ja Suomessa. Pari vuotta sitten taiteilija sai korutaidemaailman arvostetuimman Herbert Hoffmann -palkinnon.
Marraskuussa Suomen Korutaideyhdistys valitsi Lehtisen Vuoden 2015 korutaiteilijaksi. Asian noteerasi vain paikallislehti.
Vielä vähemmän julkisuutta sai Lehtisen suunnittelema taidekoru tsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa. Kukaan kommentaattoreista ei huomannut näyttävää taidekorua, vaikka sen rooli juhla-asussa oli merkittävä.
Vähäinen julkisuus kertoo korutaiteen marginaalisesta asemasta maassamme. Harva on edes kuullut taiteenlajista nimeltä korutaide.
Mikä tekee korusta taidetta?
Korutaide on kuvataiteen osa-alue. Sen erityispiirre on, että taideteoksen oletetaan olevan kiinnitettävissä tai ripustettavissa kehoon.
Mikä sitten erottaa korutaide-esineen "pelkästä" korusta? Ero on Lehtisen mukaan häilyvä.
– Jokainen tekijä päättää itse, tekeekö hän taidetta, muotoilua, vai tekeekö koruja pelkästään teknisistä lähtökohdista. Korutaiteessa tarvitaan toki myös tekniikkaa, ei taide synny ilman tekniikoita. Sisältö kuitenkin ratkaisee, se on tärkein, Lehtinen painottaa.
Taidekoru on aina uniikki, yksittäiskappale. Esimerkiksi taiteilija Björn Weckströmin kuuluisa Star Wars -elokuvan prinsessa Leian kaulaa koristanut Planetaariset laaksot-kaulakoru on sarjatuote, ja siten korumuotoilun piiriin kuuluva esine, ei taidekoru.
Lisäksi perinteinen koru on useimmiten jalometallia, kun taas taidekorun materiaali voi olla mitä vain muovista kierrätysmateriaaleihin.
Kuminen rannerengas muutti Lehtisen kohtalon
Helena Lehtinen ei nuorena tiennyt haluavansa korutaiteilijaksi. Hän opiskeli 1970-luvulla hopeasepäksi ja hankki päälle muotoilualan tutkinnon Lahden ammattikorkeakoulusta. Saksassa, Pforzheimin Korumuseossa nähty rannerengas avasi Lehtisen silmät korutaiteelle. Renkaan materiaaliksi ilmoitettiin kumi ja kulta.
– Se oli musta, kuminen rannekoru, jossa oli pallomainen muoto. Korun nimi oli Gold makes us blind, kulta tekee sokeaksi. Pallo kumin sisällä oli oletettavasti kultaa, kukaan ei tiedä, koska sitä ei näkynyt. Asia piti vain uskoa. Silloin ymmärsin, että korulla voi olla muitakin kuin materiaalisia arvoja. Sillä voi olla sisältö, Lehtinen muistelee käänteentekevää elämystään.
Korutaideteoksiin inspiraatio arjesta
Korutaitaiteilija Lehtinen käyttää monenlaisia materiaaleja: jalometalleja, puuta, löydettyjä esineitä ja kierrätystavaraa. Hän pyrkii löytämään sisällön teoksiinsa läheltä, arjesta. Lehtisen viimeisimmät korusarjat ovat nimeltään _Puutarha, Perhe _ja Keittiö. Korut ovat kookkaita rintakoruja.
Keittiö-sarjan koruissa on muistumia keittiön esineistä, muun muassa leikkuulaudasta ja vadeista. Niissä on myös käytetty keittiöön liittyviä materiaaleja, kuten kuparia, korkkia ja kiveä.
Puutarha-sarjan koruja Lehtinen teki talvisaikaan.
– Oli paljon lunta ja maisema oli melko harmaa. Ehkä siksi koruihini tuli paljon värejä, vaikka yleensä värit ovat minulle vaikeita, minä kun pidän mustasta ja valkoisesta. Jostain muistini perukoilta koruihin alkoi vain pulpahdella narsissinkeltaista ja lemmikinsinistä, Lehtinen muistelee erikoista työprosessiaan.
Puutarha-sarjan jälkeen taiteilija kertoo olleensa väsynyt väreihin ja runsauteen.
- Halusin tehdä jotain todella yksinkertaista. Otin lähtökohdaksi muodon, jota on nykyään kaikkialla, suorakaiteen, jossa on pyöristetyt kulmat. Tuo muoto löytyy kännyköistä, tietokoneista, joka puolelta. Laskin kotini esineistöä ja lopetin, kun olin päässyt 52 suorakaiteen muotoiseen esineeseen, Lehtinen nauraa.
Näin syntyi kännykkämuodon inspiroima korusarja nimeltä Perhe.
Suomalaiset karsastavat vielä korutaidetta
Lehtisen korut maksavat noin 500 eurosta 2000 euroon. Suomessa teoksia ei osteta. Täällä vierastetaan suuria ja näyttäviä, hieman hankalasti pidettäviä koruja.
Toisin on Keski-Euroopassa, siellä on jo kauan ollut alan keräilijöitä, gallerioita ja korumuseoita.
- Keski-Euroopassa tunnen olevani enemmän kotonani, kukaan ei enää ihmettele tekemisiäni. Siellä korutaide nähdään jo normaalina taiteenlajina, Lehtinen sanoo.
Suomessakin on jo kymmeniä korutaiteilijoita ja kaksi Korutaideyhdistystä. Yhdistykset ovat vuosien varrella järjestäneet lukuisia korutaidenäyttelyitä, mutta tie suuren yleisön tietoisuuteen on hidas.
Korutaiteilijat tekevätkin elannokseen muita töitä. Helena Lehtinen on opettanut korutaidetta kotimaassa ja Ruotsissa. Hän on myös saanut lukuisia apurahoja sekä valtion myöntämän ylimääräisen taiteilijaeläkkeen.
Korutaiteilija unelma-ammatissaan
Vaikka elämä korutaiteilijana on taloudellisesti niukkaa ja usein yksinäistä, Lehtinen sanoo silti elävänsä unelmaansa.
- Päivääkään en vaihtaisi pois. Korujen tekeminen on hirveän antoisaa. Tulen joka päivä työhuoneelle. En aina edes tee mitään, istun vain ja katselen materiaalejani tai tavaroita, jotka jossain vaiheessa ehkä tuottavat jonkun teoksen.
Helena Lehtinen kuuluu Hibernate-ryhmään yhdessä kahden korutaiteilijan, Eija Mustosen ja Tarja Tuupasen kanssa. He julkaisevat alkuvuodesta 2016 taidekirjan Münchenissä järjestettävässä Schmuck-tapahtumassa. Maaliskuussa Lehtisellä on näyttely New Yorkissa USA:ssa.