Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puhelimet ovat viime aikoina soineet tavallista tiuhemmin. Soittajilla on usein sydämellään sama huoli: omalla työpaikalla ei pysty keskittymään hoitotyöhön tai tekemään työtään riittävän hyvin.
Tällaisella asialla liittoon ottivat viime vuonna yhteyttä myös tamperelaisen hoivakodin Ikipihlaja Pappilanpuiston työntekijät. Pihlajalinna-konsernin pyörittämässä muistisairaiden hoitokodissa työskenneltiin jatkuvasti alimiehityksellä, ja etenkin yövuoroissa hoitajien kädet ja jaksaminen loppuivat kertakaikkiaan kesken. Asiaa oli yritetty puida myös työnantajan kanssa, mutta turhaan.
SuPerin ammattiasiain päällikkö Kristiina Lamberg kertoo, että yhteydenottoja tuli useita ja niissä esitetty huoli oli todellinen.
– Hoitajat olivat kokeneet, etteivät kykene toteuttamaan hoitotyötä ja täyttämään asiakkaiden tarpeita. Työnantaja oli sanonut, ettei asia kuulu henkilöstölle.
Asiasta puhuneille potkut
Kun keskustelu työnantajan kanssa ei auttanut, ammattiliitto päätyi tekemään valvontapyynnöt Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle ja Tampereen kaupungille. Tarkastuskäynnit tehtiin elokuussa, ja niissä hoitajien huoli todettiin aiheelliseksi.
– Käynneillä todettiin, että yksikön asukkaat ovat vähintään keskivaikeasti muistisairaita, eli todella toisen ihmisen avun varassa. Tarkastuksissa huomattiin, ettei toiminta täytä lupaehtoja, joista oli sovittu yksikön toimintaa käynnistettäessä. Sopimuksissa määritelty henkilöstömäärä alittui kahdella hoitajalla.
Ne yöhoitajat, jotka nostivat asian keskusteluun, saivat kenkää.
Kristiina Lamberg
Elokuisen tarkastuksen jälkeen Ikipihlaja Pappilanpuistosta soitettiin liittoon lisää huonoja uutisia: Valvontapäätöksen jälkeen väkeä oli irtisanottu.
– Ne yöhoitajat, jotka nostivat asian keskusteluun, saivat kenkää. Kyllä tässä irtisanomisten taustalla tuntuu olevan epäkohtien esiintuominen. Työnantaja kokee kunniaansa loukatun, Kristiina Lamberg sanoo.
SuPer on riitauttanut irtisanomiset.
Kuinka paljon voidaan vielä kurjistaa
Superin ammattiasianpäällikkö Kristiina Lamberg kertoo, että liitossa ollaan nyt todella huolestuneita paitsi työntekijöiden asemasta, myös vanhustenhuollon yleisestä tasosta. Tamperelaishoivakodin tapaus on hänen mukaansa arkirealistinen esimerkki nykytilanteesta.
– Saamme joka päivä viestejä heikennyksistä ympäri maan. Henkilöstöä vähennetään joka paikassa, ja hoitajien työnkuva on alkanut koostua ihan toissijaisista asioista. Hoitotyölle ei jää aikaa. Olemme todella huolissamme sekä asiakkaista että jäsentemme jaksamisesta.
Liitossa mietitään, miten raskasta hoitotyötä tekevien motivaatio pysyy yllä ja kuinka paljon hoitajilla tai hoidettavilla on sananvaltaa. Ongelmia on sekä yksityisellä että kuntapuolella.
Hoitajien työnkuva on alkanut koostua ihan toissijaisista asioista.
Kristiina Lamberg
– Pihlajalinnan yhden yksikön tapaus nostettiin esiin, koska siinä yhdistyy niin monta asiaa: omavalvontaongelmat, keskusteluyhteyden katkaiseminen ja irtisanomiset.
Työnantajapuolelta Lamberg toivoo malttia istua alas ja miettiä aidosti, mitä käytettävissä olevilla resursseilla pystytään tarjoamaan ja miten turvataan vanhuspalvelulaissa määritelty hyvä, arvokas ja yksilöllinen elämä.
– Ravistelisin myös kuntapäättäjiä pohtimaan, missä määrin sitä hyvää vanhuutta voi arvottaa. Onko mahdollista sanoa, että tämän verran maksetaan, viis siitä mitä sillä saa. Koko yhteiskunnan pitäisi pohtia, kuinka paljon vanhustenhoidosta voidaan vielä kurjistaa. Näinkö palkitaan yhteiskunnan rakentajat?
Pihlajalinna on torstaina kertonut selvittävänsä SuPerin väitteitä ja korjaavansa mahdolliset epäkohdat toiminnassa.