Markku Kiikeri on oikeustieteen tohtori, eurooppaoikeuden yliopistonlehtori ja tutkija.
Hänen mielestään KHO:n tuore päätös koskien uusia saamelaiskäräjävaaleja osoittaa, että saamelaisten ja Saamelaiskäräjien oikeudellinen asema Suomessa on epäselvä.
Saamelaiskäräjien hallitus päätti marraskuussa järjestää uudet saamelaiskäräjävaalit, sillä syksyn vaaleista tehtiin viisi oikaisuvaatimusta. Oikaisuvaatimukset koskivat 93 henkilöä, jotka korkein hallinto-oikeus hyväksyi Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, toisin sanoen äänioikeutetuiksi ja vaalikelpoisiksi, Saamelaiskäräjien tahtoa vastaan.
Korkein hallinto-oikeus tiedotti keskiviikkona, että se kumoaa ja poistaa Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen järjestää uudet vaalit, sillä hallituksella ei ole toimivaltaa päättää asiasta.
"Ainut mahdollinen, mutta epäsystemaattinen ratkaisu"
Oikeusoppinut Markku Kiikeri huomauttaa, että tämä oli ainut mahdollinen ratkaisu KHO:lta. Hän pitää sitä silti epäsystemaattisena.
– Tämä oli ainut mahdollinen ratkaisu, sillä jos korkein hallinto-oikeus olisi lähtenyt niin sanotusti purkamaan omaa päätöstään ja tekemään päätöksen, mikä olisi ollut aikaisemman päätöksen vastainen, olisi sitä syytetty mielivallasta ja siitä olisi tullut ongelmia oikeudellisesti.
– Mutta KHO:n päätös on minun mielestäni epäsystemaattinen. Se kuvastaa sitä, että tilanne on sekava oikeudellisesti ja KHO:lla on vaikeuksia näiden asioiden kanssa. Tämä ratkaisu osoittaa, että tilanne Suomessa on hyvin epäselvä, valitettavasti saamelaisten kannalta, Kiikeri pohtii.
"Itsemääräämisoikeuden ja itseidentifikaation käsittämisessä ongelmia"
Markku Kiikeri näkee, että Suomessa on ongelmia erityisesti alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden ja henkilön itseidentifikaation käsittämisessä saamelaisuutta määriteltäessä.
– Ongelma juontaa juurensa korkeimman hallinto-oikeuden aikaisempiin päätöksiin hyväksyä henkilöitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Niissä on ollut monia ongelmia, jotka liittyvät itsemääräämisoikeuden ja viime kädessä henkilön itseidentifikaation käsittämiseen, sitä tuomioistuin ei mielestäni täysin hallitse, Kiikeri sanoo.
Ratkaisumalleja voisi oikeusoppineen mielestä hakea naapurista.
– Erilaisia mahdollisia malleja ratkaista asia löytyisi Norjasta ja Ruotsista – ja jos toimittaisiin YK:n velvotteiden mukaisesti, esimerkiksi alkuperäiskansan itsemääräämisoikeuden osalta, voitaisiin saada paljon aikaan ja se vaikuttaisi ehdottomasti myös oikeudelliseen toimintaan ja tulkintaan Suomessa, Kiikeri huomauttaa.
"Pallo on nyt lainsäätäjillä ja poliitikoilla"
Oikeustieteen tohtori Markku Kiikeri peräänkuuluttaa enemmän yleistä keskustelua saamelaisten asemasta Suomessa. Suomessa, jossa saamelaisten ääntä ei hänen mukaansa tänä päivänä kuulla tarpeeksi.
Kiikeri heittää kuitenkin pallon ensimmäiseksi päättäjille.
– Pallo siirtyy nyt mielestäni lainsäätäjille ja poliitikoille. Suomen poliittinen toiminta suhteessa saamelaisiin on viimeisen vuoden aikana osoittautunut epäjohdonmukaiseksi.
– Esimerkkinä voi mainita alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO-sopimuksen ratifioinnin ongelmat, niitä ei ole saatu haltuun. Lakeja valmisteltaessa, kuten metsähallituslakiuudistuksen yhteydessä, saamelaiset sivuutetaan eikä heitä konsultoida tarpeeksi. Monet poliitikkojen kannanotot liikkuvat retorisella tasolla, sanotaan että "kyllä me näitä asioita hoidetaan", mutta mitään ei tapahdu.
Sovittu autonomia vai kivinen valitustie?
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertoi Yle Sápmille keskiviikkona, että Saamelaiskäräjät jatkaa asian käsittelyä kansainvälisellä kentällä. Saamelaiskäräjien hallitus valitti jo syksyllä YK:n ihmisoikeuskomitealle KHO:n silloisesta päätöksestä hyväksyä uusia henkilöitä vaaliluetteloon ilman käräjien suostumusta.
Markku Kiikeri näkee asiassa kaksi puolta. Kansainvälinen valitustie voi luoda painetta Suomessa, mutta ei ole teistä helpoin.
– Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko asia hoidetaan sisäisesti niin, että Saamelaiskäräjät saa, kuten monissa muissakin maissa, autonomian päättää saamelaismääritelmästä ja sen soveltamisesta.
– Toinen vaihtoehto on kansainvälinen valituspuoli, mutta näen sen vaikeana tienä. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitean kädetkin ovat aika sidottuja, se ei voi viran puolesta lähteä tutkimaan moniakaan tosiseikkoja, vaan esityksissä pitää olla tarpeeksi näyttöä siitä, että oikeuksia on rikottu.
– Mutta Suomessa asian puitteissa tarvitaan ehdottomasti lisää keskustelua, analyysia ja ehdotuksia asian kehittämiseksi, Kiikeri painottaa.
