Teatterin monitoimimiehen Juha Hurmeen kasvoillla on iloinen virnistys, kun hän saapuu haastatteluun. Hurme on juuri kuullut olevansa ehdolla musiikkialan Emma-palkinnon saajaksi.
– Täydellinen yllätys teatterimiehelle. Luulin, että Emmat jaetaan pop-musiikille. Täytyy toki mainita kavereille.
Ehdokkuus tuli klassisen musiikin sarjassa ooppera-albumille _Ahti Karjalainen – elämä, Kekkonen ja teot, _jonka libretto on Hurmeen käsialaa. Yllättävä päähenkilö ja yllättävä roolitus, Kekkosena on nimittäin sopraano Anu Komsi.
– Olen täysi feministi ja sotken mielelläni näytelmissäni sukupuolirooleja. Kun Kekkosta, todella dominoivaa hahmoa, esittää nainen, se pakottaa miettimään, mitä sukupuoli merkitsee.
"Strindberg purki kauhuaan kirjoittamalla, nykymies soittaa Väestöliittoon"
Kuten naisen esittämä Kekkonen alistaa Karjalaista, samalla tavalla vaimo on ottanut käskijän roolin kodissa. Miehen ahdingosta on käyty viime aikoina kiivasta keskustelua. Kaikki alkoi Rosa Meriläisen kolumnista, jossa hän ylisti naisystävien verkostoa – aviomiehen kustannuksella.
– Meriläinen on todella tärkeä kulttuurikeskustelija, taitava kärjistäjä, joka löytää asioihin uusia näkökulmia, kehuu Hurme.
Roihuun keskustelu syttyi, kun Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen esitti huolensa miehiä väheksyvästä asenneilmastosta. Ahdistuneiden miesten yhteydenotot ovat Vaarasen mukaan lisääntyneet ja viesti on: Koirakin on vaimolle minua tärkeämpi.
Hurme myöntää, että miesten hätä voi olla todellinen. Naisia siitä on kuitenkin turha syyttää.
– Naiset ovat kyvykkäämpiä erittelemään parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Miehet jäävät väittelyssä helposti alakynteen. Ei kai kuitenkaan ole naisten vika, että miehet ovat jälkeenjääneitä? Kyllä kyse on miesten omasta ongelmasta.
Hurme hakee perspektiiviä historiasta. Kun naiset 1800-luvun lopussa alkoivat vaatia oikeuksiaan, moni mies hämmentyi.
– August Strindberg, kirjailijanero, meni täysin lukkoon, kun nainen pyrki tasa-arvoisena rinnalle. Strindberg purki kauhuaan kirjoittamalla Hullun puolustuspuheen, nykymies soittaa Väestöliittoon.
– En tunne mitään erityistä myötätuntoa nykymiestä kohtaan. Valituksen taustalla on pelko siitä, että perityt, miesvaltaiset asetelmat järkkyvät. On vain myönteistä, että miesten vääristyneen suuri valta-asema horjuu.
Perhe voi muuttua myrkyksi
Juha Hurme on pohdiskellut nykymiestä ensi viikolla Kansallisteatterissa ensi-iltaan tulevassa Töppöhörö-näytelmässä. Päähenkilö, Viki, on rasisti, homofoobikko ja sovinisti, joka vihaa naapureitaan: ruotsalaisia, venäläisiä ja kerrostalonaapuriaan.
– Vikin hahmo syntyi keskusteluista, joita kävin huoltoasemien kuppiloissa eri puolilla Suomea. Vikin maailmankuva on synkkä, ja se syö häntä. Valitettavasti merkittävä vähemmistö suomalaismiehistä ajattelee samalla tavalla.
Viki on vihainen, koska hän on töpeksinyt avioliittonsa. Vaimo lähti ja otti lapset mukaansa.
– Viki on dominoinut perheensä rikki ja on lähellä tappavaa mustasukkaisuutta – murhenäytelmää, josta olemme viime vuosina valitettavan usein joutuneet lukemaan uutisista.
Hurme puhuu laajennetuista itsemurhista, tapauksista, joissa ensin tapetaan puoliso ja lapset.
– Perhe on suomalaiselle miehelle tärkeä, ehkä liiankin tärkeä. Perheeseen voi liittyä vääränlaisia tunteita – perhe voi muuttua myrkyksi.
– Itse uskon kaikenlaisiin uusioperheisiin. Lähimmäisten piiriä ei pidä rajata koskemaan vain biologisia lähisukulaisia. On myös monia muita tapoja olla perhe.
Ihmisellä on mahdollisuus muutokseen
Vaikka Vikin hahmossa on paljon lohdutonta, ei Juha Hurme näe tulevaisuutta toivottomana. Hän on koulutukseltaan biologi ja ymmärtää evoluution päälle. Ihmisellä on mahdollisuus muutokseen.
– Ehkä se, mitä tarkoittaa olla ihminen, on vielä syntymättä. Odotetaan muutama vuosituhat ja ihminen on kehittynyt uudelle tasolle, oppinut purkamaan väkivaltaisia impulssejaan ja epäreiluja valtarakennelmiaan.
– Miehen ja naisen välisessä suhteessa se tarkoittaa sitä, että sukupuoleen sitoutunut latinki vähenee ja syntyy ihmisten maailma. Myös Vikillä on mahdollisuus muutokseen, kun hän tajuaa, ettei paluuta vanhaan ole.