Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta ovat taas antaneet pitkään himotut ruokasuosituksensa. Perinne on kaunis. Vaikka suositukset on painotettu pienten lasten lapsiperheille ja raskaaksi itsensä saattaville, minäkin luen niitä. KIINTEÄT RUOAT KANNATTAA ALOITTAA PIENINÄ MAISTELUANNOKSINA. Voi kun muistaisi buffet-mursu tämän.
Kun tankkaan foolihappoa ja kiinteitä palkokasveja käsitteenä sisääni, tajuan miten paljon meistä välitetään. Joku haluaa, että eläisimme todella vanhoiksi ja koko matkan pupujusseina.
Netin terveysuutiset on helppo ohittaa. Saman päivän uutiset kumoavat toisensa kahteen kertaan. Mutta ravitsemusneuvottelukunnan ravintopyramidi vetää aina hiljaiseksi. Kuin seisoisi Kheopsin pyramidin juurella pienessä koistisessa. Todellisuus on todellisuutta. Sen tajuaa hitaasti, ja itkun kautta.
Pyramidia on mahdotonta noudattaa. Siinä sen ajattomuus ja kauneus.
Ravintopyramidi on käsittämätön luomus. Koko laaja sokkeli valtoimenaan pelottavia vihanneksenvänkkyröitä – kurkottavia raajoja betonin nielussa. Tukirakenteena armottomia juureksia, joihin rautasahakin söisi vain säälittävän ihottuman. Perunaa saa etsiä turhaan. Kaikki valintasi ovat olleet vääriä – tämän elämän osalta, tähän asti.
Pyramidia on mahdotonta noudattaa. Siinä sen ajattomuus ja kauneus.
Ainoa pyramidimalli, jonka itse olen tiedostanut, ja rakentanut, huojui matkalla ruotsinlaivan seisovasta pöydästä pehmeänä massahtavaan sohva-pöytä-yhdistelmään. Pyramidi oli rakennettu lihapullista.
Ruokasuositukset muistuttavat millaista elämä voisi olla. Ne eivät pakota eivätkä uhkaile. Ne ovat suosituksia. Mukavaa tieteen popularisointia.
Suola ja sokeri minimiin. Näinhän se on. Kovia rasvoja äärimmäisen harvoin. Kitalaki kiiltelee muuten vaan. Isoisä ei tuntenut luistonestoa.
Isoisä ei tuntenut luistonestoa.
Hyvä proosa puhuttelee. ”Yhdessä ruokailu ja säännöllinen syöminen tuottavat ruokailoa ja edistävät koko perheen hyvinvointia.” Näin THL. Kukapa ei haluaisi elämäänsä RUOKAILOA, varsinkin kun ilonaiheista on välillä suorastaan pulaa. Ja kaikki onnistuu pienellä kokkauksella ja muutamalla jakkaralla.
Ruokasuositukset ovat instituutio. Samaan aikaan syömisestä on tullut erittäin yksilöllistä, joillekin uskonto. Vaikka oma totuus on vahva, suositukset kummittelevat, työntävät ihmistä lempeästi johonkin suuntaan.
Suosituksia voisi olla muuhunkin kuin syömiseen liittyen. Kun ne kerran rauhan ja hyvinvoinnin laajalla astialla ovat. Tulee mieleen heti aamupalan jälkeen jaettavat vessavuorot lapsiperheissä, joissa saniteettitiloja on yksi. Voisiko valtion suositus kuulua: jos perheen äiti on vallannut omatoimisella ripeydellään taas pikkulan omaksi synagogakseen, voitaisiinko ajatella, että huomenna isä saa rakentaa samaan tilaan majan ensimmäisenä ja vuorata ajatuksensa ja iglunsa katon päivän sanomalehdellä.
Kun kiireisen lapsiperheen arjessa käymälävuorot kiertävät ja jokainen oppii joustamaan, perhe voi hyvin. Kaikki menee putkeen.
Valtionharmaa neuvottelukunta suosittelisi nätisti verojen maksamista.
Ja kuinka ovatkaan vääristyneet autoilun terveet linjat. Voisiko valtion välimatkapoliittinen neuvottelukunta antaa hempeän suosituksen: alle viiden kilometrin siirtymäosuuksilla on syytä välttää yli kahdeksaa turhaa ohitusta. Työmatkaliikenteessä itsensä raivoon saattaminen myrkyttää elimistösi ja tuhoaa maineesi rippeet. Saavutettu stressihormonin määrä pilaa jokaisen kammottavan makuisella juureksella saavutetun terveysvaikutuksen pitkäksi aikaa – jos pääset elävänä kotiin asti.
Valtionharmaa neuvottelukunta suosittelisi nätisti verojen maksamista.
Näitä voisi jatkaa loputtomiin. Minä uskon suositusten alitajuiseen vaikuttavuuteen. Päivämielemme on jo pilalla.
Valtio saisi jatkaa.
Maallikkosaarnaaja Maasola