Helsinkiläisellä katuvaatemerkki Makialla oli pari vuotta sitten ongelma. Kuluttajat eivät osanneet lokeroida merkkiä selkeästi mihinkään. Makia oli samaan aikaan urheilullinen ja siistin tyylikäs. Alkoi tyylin muokkaaminen uusiksi, jossa turhat rönsyt karsittiin pois. Kohderyhmäksi otettiin hyvin pukeutuva urbaani mies.
Makia löysi uusiin mallistoihinsa innoituksen toimistonsa ympäristöstä Hietalahden vanhalta telakka-alueelta. Sieltä vaatteisiin on tullut merellistä henkeä, eli sään kestäviä takkeja sekä kuvia ankkureista ja majakoista.
Isot vaateketjut suoltavat viimeisimpia trendejä mukailevia vaatteita liukuhihnalta. Makia ei lähde mukaan kaikkiin villityksiin.
– Meillä on ollut ideana, että ei lähdetä kilpailemaan ketjujen kanssa, vaan tehdään aikaa ja kulutusta kestävää sekä pohjoismaisia arvoja heijastavaa tyylikästä käyttövaatetta, sanoo Makian perustaja Joni Malmi.
Makia uskoo kivijalkakauppaan
Makia Clothing perustettiin vuonna 2001 pienessä kellaritilassa Helsingin Punavuoressa. Nyt yritys työllistää kymmenen henkilöä ja sen vaatteita myydään 300 liikkeessä ympäri Eurooppaa. Makian liikevaihto on noussut kohisten ja oli viime vuonna jo yli kolme miljoonaa euroa. Tämän vuoden mallistoja on tilattu yli kolmannes enemmän kuin viime vuonna.
Yritys on onnistunut kasvattamaan tulostaan verkostoitumalla, vaikka kilpailu katuvaatebisneksessä on kovaa.
– Muutama iso brändi jyrää tällä hetkellä, mutta niillä ei ole kaikista parhaat ajat tällä hetkellä. Euroopassa taloudellinen tilanne on huono ja silloin muutamat tippuvat ja siinä on se hetki, kun me voidaan tulla sisään ja olla jotain uutta ja jännittävää, sanoo kaupallinen johtaja Totti Nyberg.
Monet vaatefirmat panostavat nettimyyntiin, mutta Makia luottaa perinteisiin kivijalkapuoteihin. Vaatteita myydään toki isojen nettikauppojen kuten Zalandon kautta, mutta yrityksen koko myynnistä netin osuus on vain kymmenen prosenttia.
Makia on tällä hetkellä nosteessa Keski-Euroopassa ja jopa muotitietoisessa Ruotsissa. Yrityksen tavoitteena ei ole silti haastaa alan suuria tekijöitä, vaan pysyä hieman pienempänä brändinä.
– Toivottavasti pysyttäisiin vähän pidempään markkinoilla kuin jotkut tähdenlennot, jotka kasvavat nopeasti ja tulevat yhtä nopeasti alas. Mieluummin loivaa ja terveellistä kasvua, että täällä meillä kaikilla olisi työpaikka vielä kymmenen vuoden päästä, sanoo Totti Nyberg.
Suomalaisilta katuvaatefirmoilta puuttuu tuki
Suomalaisen katuvaatemuodin uranuurtaja on 20 vuotta toiminut CTRL Clothing. Yritys on jäänyt parhaiden päiviensä tuloksesta, joten pari vuotta sitten vaatteiden myynti päätettiin keskittää omalle nettisivulle.
Yrityksen perustajiin kuuluva Tomi Friman sanoo, että kaupasta tulee kannattavampaa, kun välikädet jäävät pois.
– Omalla nettikaupalla saamme korostettua merkin eksklusiivisuutta. Samaan aikaan netissä näkyminen ja erottuminen on yhä vaikeampaa, jos ei ole isoa markkinointikoneistoa tai budjettia.
Juha Malkavuori on luotsannut Beamhill-vaatekauppaketjua jo 30 vuotta. Hän on nähnyt suomalaisten katuvaatebrändien tulevan ja menevän. Malkavuoren mielestä Suomesta puuttuu vaateteollisuuden tukeminen.
– Täällä ei ole ketään, joka pitäisi huolta niin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Siellä valtio tai joku muu taho hoitaa asiat niin, että päästään eteenpäin. Täällä jää oman onnensa nojaan ja jos ei ole rahoitusta, menee aika vaikeaksi.
Uhana uskoo eettiseen tulevaisuuteen
Tamperelaisen Uhana Designin Pisara-korvikset löytyvät monen katu-uskottavan suomalaisnaisen korvista. Se on kolme vuotta sitten perustetun yrityksen hittituote.
Uhana Designin Hanna Virkamäki ja Mira Vanttaja suunnittelevat muutoin rentoja ja leikkisiä vaatteita lähinnä naisille. Mallistosta löytyy huppuhuiveja, neuleita ja legginssejä graafisilla printeillä.
Kaksikko uskoo, että alalla pärjäävät yritykset, joiden tuotteet ovat laadukkaita ja eettisesti kestäviä. Uhanan vaatteet tehdään pääosin Suomessa ja asiakkaille pyritään kertomaan, miten tuotteet on valmistettu.
– Yritämme tavoitella enemmän tiedostavia kuluttajia. On tärkeää, että toiminnassa on mukana ainakin jonkinnäköiset arvot, sanoo Hanna Virkamäki.
– Kyllä ihmisten asenteet ovat muuttuneet tässä kolmen vuoden aikana. Yhä useampi on kiinnostunut siitä, mistä vaate tulee ja kuka sen tekee, jatkaa Mira Vanttaja.