Kysyimme Ylen lukijoilta, näyttävätkö nämä lapselleen hyvää esimerkkiä. Kasvattaminen ei ole helppoa, eikä hyvänä esikuvana oleminenkaan, myöntävät lukijat.
Vanhemman tehtävä ei ole ollenkaan yksinkertainen.
– Opetan lastani kiittämään ruoasta, pyytämään anteeksi, esittelemään itsensä ja käyttäytymään ystävällisesti. Kaikki eivät opeta ja todellakin kävelevät lapseni yli. Täytyy opetella myös itsensä puolustamisen ja arvostamisen taitoja. Missään nimessä en tahdo olla sellaisen lapsen vanhempi, joka ei korvaansa lotkauta, jos lapsi toimii törkeästi muita ihmisiä kohtaan ja kokee oikeudekseen arvostella muita. En edes sitten, kun lapsi on joskus aikuinen... Eevi-nimimerkki kirjoittaa.
Nimimerkki _Nykyvanhempi _sanoo opettavansa lapsensa pitämään huolta ympäristöstä ja kunnioittamaan kaikenlaisia ihmisiä. Muiden ihmisten solvaaminen ei kuulu hänen kasvatusmenetelmiinsä.
– En puhu pahaa maahanmuuttajista tai hauku lihavia ihmisiä, vaikka monet muut aikuiset tekevät niin. Etenkin lasten kuullen tulee olla erityisen tarkka siitä, ettei välitä syrjiviä asenteita eteenpäin. Ei sillä, että itselläni niitä olisi. Opetan lapseni myös tervehtimään, vaadin omatoimisuutta esimerkiksi pukemisessa jo pieniltä ja kehun hyvistä ja ahkerista teoista, en älystä.
Etenkin lasten kuullen tulee olla erityisen tarkka siitä, ettei välitä syrjiviä asenteita eteenpäin.
Nimimerkki Nykyvanhempi
"Omat ennakkoluulot tai käytöstavat tarttuvat"
Moni lukija allekirjoittaa lastenpsykiatri, tietokirjailija Raisa Cacciatoren ohjeet siitä, että vanhemman kannattaa yrittää välittää lapselleen ainakin hyvät käytöstavat. Paras esimerkki on vanhempi itse.
– Opetan lapsille käytöstavat, ihan kuin itsellenikin on opetettu. Vanhempia kohtaan käyttäydytään kohteliaasti, kunnioittaen. Vanhempien tulisi muistaa, että myös 'seinillä on korvat' ja miettiä mitä sitä suustaan päästävät lasten paikalla ollessa. Valitettavasti ne omat ennakkoluulot tai käytöstavat tarttuvat esimerkin mukaan, Äiti kirjoittaa.
Myös nimimerkkiLyöty äitikertoo, että hyvät käytöstavat ovat kaiken kasvatuksen perusta.
Kerron, mikä on oikein ja väärin.
Nimimerkki Lyöty äiti
– Kerron, mikä on oikein ja väärin. En suoraan vaan haastan lapseni miettimään, mikä ratkaisu olisi hyvä. Kannustan jatkuvasti, pienistäkin onnistumisista. Opettaminen oikeastaan on väärä sana, minä keskustelen. Kysyn ja kuuntelen. Kerron, miksi teen tai kiellän. Kerron, miltä tuntuu.
Lukija: Varjelen lapsiani sukulaisten huonolta esimerkiltä
Osa lukijoista pitää ongelmana sitä, että vaikka he itse yrittävät kasvattaa lapsensa reiluiksi ihmisiksi, kaikki aikuiset eivät näytä yhtä hyvää esimerkkiä.
Lapsi luottaa siihen käteen, mihin tarttuu eikä lapsi kyseenalaista.
Nimimerkki Stalingrad hans
– Minun äitini petkutti ja pilkkasi minua. Sanoi, että opithan pärjäämään pahassa maailmassa. Opin vain alistumaan. Nyt opetan lapsiani käyttäytymään näyttämällä hyvää esimerkkiä ja varjelemalla heitä sukulaisteni huonoilta esimerkeiltä. Ilmeisen hyvin olen siinä onnistunut, koska käyttäytyminen on kaikilla kymppi ja lapset ovat sosiaalisia ja reippaita, erittäin suosittuja ja kunnioitettuja omissa kaveripiireissään, _Hyvä isä _sanoo.
– Lapsi luottaa siihen käteen, mihin tarttuu eikä lapsi kyseenalaista, mihin tarttuu! Stalingrad hans kirjoittaa.
– Vanhempi imeyttää lapselleen omat asenteensa, pelkonsa ja sairautensa äidinmaidossa ihan tietämättään ja tahtomattaan. On sivuseikka, mitä opettaa, jos oma esimerkki on päinvastainen, sanoo myös Tärkeimmän ihmisen malli.
Jokainen aikuinen on vastuussa
NimimerkkiHyvä käytöskin voi tarttuakertoo, että hänellä itsellään ei ole jälkikasvua, mutta hän ei usko lasten kasvattamisen olevan helppoa.
On sivuseikka, mitä opettaa, jos oma esimerkki on päinvastainen.
Nimimerkki Tärkeimmän ihmisen malli
– Kurjan paljon näen niin huonosti käyttäytyviä aikuisia, että ihmettelen, miten heidän lapsistaan voi ylipäätään tulla ihmisiä. Mutta tämä ei nyt oikein vastaa artikkeliin ja kysymykseen, jossa pyydetään katsomaan peiliin, hän sanoo ja jatkaa:
– Minun peilikuvani on siten säröillä tässä asiassa, että omaa lasta ei ole. Koitan silti kohdella toisten lapsia nätisti ja käyttäytyä siten, etteivät poimisi minulta mukaansa mitään kovin kurjaa ajatusta, asennetta, oletusta tai tapaa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla toisilleen kauniisti, sellaiset laitan omiksi esikuvikseni yhä näin aikuisena ja yritän oppia jotain lisää.
Hyvää ja pahaa -nimimerkki on samoilla linjoilla. Hänestä jokaisella on vastuu siitä, millaisia lapsia yhteiskuntaan kasvaa.
– En voi moittia, etenkään nuoria miehiä, huonosta käytöksestä. Viime aikoina olen törmännyt useissa tilanteissa erittäin kohteliaisiin nuoriin miehiin. Ilahduttavaa, että esimerkiksi kaupan kassalla, moni on osannut täydellisen teitittelyn. Toisin on näiden ns. suurten ikäluokkien edustajien. Sellaista röyhkeyttä, ylimielisyyttä ja nuorten halveksintaa, että olen hävennyt silmät päästäni. Vanhempien tulee näyttää hyvää esimerkkiä, mutta niin myös meidän muiden tässä yhteiskunnassa elävien.
Miten opettaa lapsi pärjäämään niiden kanssa, joihin hyvät käytöstavat eivät tepsi?
Vaikka vanhempi näyttää ja opastaa lastaan käyttäytymään fiksusti, osa vanhemmista korostaa, että lasta on opetettava käyttäytymään myös niissä tilanteissa, joissa toinen osapuoli toimii kyseenalaisesti.
Maailma on paha ja lapset on opetettava pärjäämään siellä.
Nimimerkki Mielenmaisema
– Opetan käytöstavat ja muiden huomioimisen. Hyvin ovat pärjänneet. Mutta opetan myös suorasanaisesti, että osa ihmisistä on suoranaisia idiootteja, jotka eivät kaunista käytöstä tavallaan ansaitse, kun eivät itse sitä viljele. Käyttäydy sellaisiakin kohtaan asiallisesti, mutta muuten älä ole missään tekemisissä. Kaikkien kanssa voi tulla toimeen, jos on pakko, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, _Realisti _sanoo.
– Maailma on paha ja lapset on opetettava pärjäämään siellä, Mielenmaisema pohtii.
– Pahassa maailmassa pärjää nimenomaan kohteliaisuudella. Älä vastaa pahaan pahalla, vaan hyvällä. Jos sen kohde tajuaa, että hän oli typerä, niin kohteliaisuus kolahtaa paljon pahemmin "pahaan" kuin "turpiin vetäminen". Itse ei tarvitse olla tyhmä, jos toinen on, nimimerkki _Mimmi _sanoo.
– Kohteliaalta lapseltani lyötiin tokalla luokalla hampaat poikki. Koulu: pojat ovat poikia ja vahinkoja sattuu. Vanhemmat: eivät edes vastanneet puhelimeen. En ole vieläkään pystynyt selittämään lapselleni tätä tilannetta tyydyttävästi. Kohteliaisuus toimii vain silloin, kun vastuussa olevat vaalivat pelisääntöjä – muuten viidakon lait ovat voimakkaammat,_Turpiin tuli _kirjoittaa.
Jos lapsi käyttäytyy oudosti, älä heti tuomitse – siihen voi olla syy
Lukijat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten lasta pitäisi opastaa konfliktitilanteiden varalta. Vanhemmilla on taiteilemista, kun samaan aikaan pitäisi opettaa sekä fiksua käyttäytymistä että itsensä puolustamista.
– Ilmeisen hyvin onnistuin, koska kumpaisestakin lapsestani on kasvanut tolkusti käyttäytyviä itsenäisiä nuoria aikuisia. Sinä kahtena vuosikymmenenä, mitä olen vanhempana maailmaa nähnyt, muutos on ollut huima. Lyhyessä ajassa maailma on muuttunut jyrkästi sivistyksestä syöksykierteeseen kohti barbaarisuutta, nimimerkkiKekomuurahainenpohtii.
Tärkein tapa hyvän käytöksen opettamiseen on rakastava suhtautuminen omaan puolisoon.
Nimimerkki LS (miesnäkökulma)
LS (miesnäkökulma) sanoo vanhemmuuden olevan jatkuvaa harjoittelua.
– Tärkein tapa hyvän käytöksen opettamiseen on rakastava suhtautuminen omaan puolisoon. Aivan turha koittaa kikkailla lasten hyväksi, jos parisuhde kusee. Vedän lasten kasvatuksessa tiukkaa linjaa. Virheisiin on puututtava, mutta sen tulee olla avointa, lapsille ei voi jäädä möksöttämään. Ja rokottaa ei voi, jos virhe on oma, hän kirjoittaa ja jatkaa:
– Vanhemmankin on osattava pyytää anteeksi. Mutta meitä aikuisiakin on erilaisia. Jonkun jalat sisäänpäin kulkevan voi olla hyvin hyvin vaikeaa opettaa lapsiaan aidosti kohteliaaksi. Näen tapakulttuurin lähinnä ujoja suojelevana, käytössä on koodisto, jolla pärjää yllättävässä tilanteessa – avoin osaa soveltaa. Opeta lapsi nauramaan itselleen.
_Asperger-lapsen äiti _toivoo, etteivät ihmiset tuomitsisi lasta, joka käyttäytyy eri tavalla kuin muut. Käytökseen voi olla syy, hän huomauttaa.
– Lapsellani on Aspergerin oireyhtymä. Vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa. Käytös voi joskus vaikuttaa oudolta, ja lapsi on melko suorasanainen, taustalla on neurologispohjainen vaikeus. Kovasti kasvatetaan ja mallinnetaan, mutta toivon ymmärrystä. As-lasten äitejä pidetään usein surkeina kasvattajina, kunnes kohdalle osuu ehkä fiksu työntekijä, joka ymmärtää, miksi lapsi on tietynlainen.
