Kajaanin kaupunginteatterin (siirryt toiseen palveluun) kevään ohjelmistosta löytyy dramatisointi sotakirjallisuuden klassikkoteoksesta. Ohjaaja Juha Luukkosen käsissä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sensuroimaton Sotaromaani-versio käsitellään jaksomaisesti.
– Tämä käsittelytapa mahdollistaa sen, että tässä on muutakin tekstiä kuin Linnan dialogia. Tekstissä on Linnan kertovaa osuutta mukana. Toivon mukaan pääsemme henkilöiden päiden sisään kuvaamaan, mitä he oikeasti ajattelivat ja kokivat.
Esimerkiksi Luukkonen ottaa kuolemaa kovasti pelänneen sotamies Riitaojan viimeisiksi sanoiksi jääneen lausahduksen "Älkää, älkää, en minä mitään pahaa".
– Meillä on kokonainen jakso, jossa kuvaamme, mitä tapahtuu ennen tätä repliikkiä. Mitä Riitaojan päässä liikkuu, mitä hän koki, Luukkonen jatkaa.
Riitaojan ja Lehdon tarinan kautta kuvataan näytelmän keskeistä teemaa pelkoa, sillä toinen heistä suhtautuu asiaan hyvin eri tavalla kuin toinen.
Riitaojaa näytelmässä esittävä Mika Silvennoinen pitää episodimaista lähestymistapaa äärimmäisen mielenkiintoisena ja tuoreena.
– Toivon mukaan pääsemme tuomaan hahmot lähemmäs katsojaa. Annamme puheenvuoron niille tuntemattomille sotilaille, jotka eivät esimerkiksi elokuvaversioissa niin paljoa puhu.
Sotaromaanin aineisto lihavoi teemaa
Kajaanin kaupunginteatterin versiossa Tuntemattomasta sotilaasta tulkinnan kärkenä on pasifismi.
– Linnan alkuteos oli pasifistinen ja kuvaa nimenomaan sodan tuhoavaa voimaa ja mielettömyyttä. Tämän takia valitsin Sotaromaanin, koska yksi iso osa mitä Tuntemattomasta sensuroitiin oli pasifismin kärki, kritiikki sodan johdolle ja kritiikki ylipäänsä sodan perusteille.
Juha Luukkosen mielestä Väinö Linnan Sotaromaani korostaa pasifismia enemmän kuin Tuntematon sotilas.
– Kun haluaa kuvata sodan vastaisuutta, silloin Sotaromaanin aineiston on kuvaavinta. Tai kyllähän toki Tuntematon sotilaskin jo sitä tekee, mutta Sotaromaani enemmän. Ja kun teemme teemaa emmekä juonta, Sotaromaanin aineisto nimenomaan vahvistaa ja lihavoi teemaa, Luukkonen jatkaa.
Jo lapsena Linnan klassikkoteokseen tutustunut Luukkonen toteaa jo silloin ajatelleensa, ettei siinä ole mitään sankarillista. Ohjaaja toivoo, että nuoret katsojat tajuaisivat jokaisen elämän olevan yhtä arvokas.
– Meillä on modernia musiikkia ja puvustus, jonka tarkoitus on nimenomaan näyttää, ettei sota päättynyt vuonna 1945. On ihan sama, kuoleeko suomalainen tai venäläinen toisen ampumana. Niin ei saa tehdä kenellekään. Toivon, että näytelmän kautta tulee myös se viesti, että tämä ei ole historiaa vaan nykyisyyttä, ja jos me emme korjaa tätä suuntaa, on tämä myös tulevaisuutta.
Näyttelijä Mika Silvennoisella on visio, että Kajaanin Tuntemattoman nähtyään katsoja menisi ja tarttuisi uudestaan kirjaan.
– Minulla on sellainen harras utopia, että etenkin nuoriso tarttuisi Linnaan, sillä hän on erittäin runsas kirjoittaja.