Kolme miestä seisoo ringissä keskellä lumista pihamaata. Yksi heistä, Kosti Rytkönen, pitelee kädessään nauhuria. Hän nostaa toisen kätensä ilmaan ja kaikki huutavat niin kovaa kuin äänijänteistä lähtee.
Tekeillä on ääniefektejä töyssyisestä bussikyydistä kertovaan peliin.
– Voi tehdä ihan mitä hyvänsä älyvapaata. Tehdä erilaisten ihmisten kanssa hommia, luovia asioita, ihan mitä vaan järjettömiä asioita, mitä tulee mieleen, Kosti Rytkönen kuvailee kokoontumisen tarkoitusta.
Global Game Jamiin osallistuu vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Suomessa jameihin osallistui tänä vuonna 927 pelintekijää. Pelintekopaikkoja oli 22.
Yksi paikoista on punainen mökki keskellä Sodankylää.
– Tämä on suomalaisen hulluuden osoitus, että mennään keskelle metsää ja tehdään pelejä. Katsotaan selvitäänkö viikonlopusta, sanoo yli 100 peliä tehnyt ohjelmoija Henri Sarasvirta.
Koodari ei unta saa
Kaikki parikymmentä pelintekijää, miehet ja naiset, nukkuvat yhdessä isossa huoneessa metallisissa kerrossängyissä – jos nukkuvat. Pelit tehdään pienessä tuvassa keskellä jatkojohtoviidakkoa.
Pelinteko ei taukoa edes yöllä. Työ jatkuu otsalamppujen valossa. Vain aggregaatti sammuu välillä.
– Se on rajoitetusti käytössä. Jos akku loppuu, pitää seuraavaan lataushetkeen asti keksiä muuta kuin digitaalista tekemistä, Henri Sarasvirta sanoo.