Suomussalmen kirjaston lastenosastolla on illansuussa odotettu hetki. Alkamassa on perhekeskuksen, kirjaston ja seurakunnan pitämä Pulinapöksä, lapsille tarkoitettu satutuokio. Lasten odotuksen kohteena ei ole pelkästään satutuokio, vaan vähintään yhtä suurella innolla odotetaan tapahtuman maskottina olevan kirjastokoira Justiinan tapaamista.
Maija Pasanen on tuonut Annin ja Venlan, neljä ja kaksi vuotta vanhat tyttärensä, rapsuttamaan Justiinaa.
– Meillä ei ole kotona eikä lähipiirissä koiraa, joten kohtaamiset koirien kanssa ovat lähinnä tien varressa innokkaita ja hyppiviä, vauhdikkaita ja ehkä pelottaviakin kohtaamisia. Kirjaston rauhallisessa ympäristössä rauhallisen koiran kanssa tutustuminen on helpompaa ja turvallisen tuntuista.
On hyvä, että lapsille tulee erilaisia eläinkontakteja, uusia kokemuksia.
Maija Pasanen
Justiinan omistaja Ritva Svanberg on koko ajan 7-vuotiaan kultaisennoutajansa lähellä varmuuden vuoksi.
– Justiina on niin sosiaalinen ja ystävällinen, että minkäänlaisia ongelmia ei ole tullut. Se tykkää lapsista ja aikuisista, ja tietysti rapsutuksista. Justiina on erittäin rauhallinen, eikä hötkyile – oikeastaan se on kuin syntynyt kirjastokoiraksi.
Justiina tekee myös reissutyötä
Justiina on tällä hetkellä Kainuun ainoa Suomen Karva-Kaverien luonnetestaama kirjastokoira. Myös Suomen Kennelliitolla on omaa kaverikoiratoimintaa.
– Tietysti peruskoulutus on pitänyt Justiinallekin antaa, mutta tähän työhön ei ole sen lisäksi tarvittu kuin luonnetestaus. Justiina on nyt kolmatta vuotta Pulinapöksän maskottina, ja nyt aloitettiin myös naapurikunnassa samanlainen työ, Ritva Svanberg mainitsee.
Hyrynsalmella parivaljakko vierailee joka toinen viikko.
– Justiina kuuntelee satuja ja tarinoita kuten lapsetkin. Kun joku on vielä silittämässä ja rapsuttamassa, niin eihän tämä ole edes työtä.
Välillä tarvitaan kuitenkin välipalojakin.
– Puolen tunnin työrupeama menee kevyesti, välipalalla ja rapsutuksella tuntikin, Svanberg kertoo.
Turvallisia kohtaamisia tarvitaan
Svanbergin mukaan tilausta Karva-Kaverille on muuallakin kuin lasten luona. Justiina on käynyt esimerkiksi vanhusten rapsutettavana, ja tapaamiset ovat olleet pidettyjä. Kaikkein omimmillaan Justiina on kuitenkin kirjastokoirana.
Kun joku on vielä silittämässä ja rapsuttamassa, niin eihän tämä ole edes työtä.
Ritva Svanberg
– Kun tultiin Pulinapöksään esittäytymään lapsille, Justiina oli heti itse rauhallisuus. Kirjastokoiran täytyy osata vain olla, ja Justiinalla on juuri tämä ominaisuus. Siinä lähellä olijalle tulee olo, että täytyy alkaa rapsuttaa.
Maija Pasanen naurahtaa, että Justiina aiheuttaa tyttärille koirakuumepuuskia.
– On hyvä, että lapsille tulee erilaisia eläinkontakteja, uusia kokemuksia. Kirjastossa voi siis koirakin tulla vastaan.